Kesäkuu on ihanaa aikaa puutarhassa. Ensin kukkivat hedelmäpuut, tulppaanit ja narsissit ja heti niiden jälkeen loistonsa aloittavat syreenit, laukat, iirikset, kurjenpolvet ja monet muut kaunottaret. Itselleni hedelmäpuiden kukinta on aina odotettua aikaa. Viime vuonna omenapuut kukkivat todella upeasti, tänä vuonna kriikunat, kirsikat ja päärynät olivat täynnä kukkia. Hedelmiäkin näyttäisi tulevan mukavasti, ellei sitten tapahdu mitään odottamatonta. Puutarhassakin saattaa yllätyksiä tulla, hyvässä ja pahassa.
Iirikset ovat niin kauniita. Olen haalinut useammanlaisia kurjenmiekkoja puutarhaani, mutta saksankurjenmiekat ovat olleet ajoittain hankalia saada kukkimaan. Haluaisin, että ne alkavat kukkimaan samana kesänä, kun istutan ne, mutta ne selvästi vaativat enemmän aikaa. Ne eivät myöskään tykkää, jos ne on istutettu liian syvään, jolloin ne eivät kuki.
Odottavan aika on ollut pitkä, mutta tänä kesänä se palkitsee. Ne iirikset, jotka olen istuttanut toissa kesänä, kukkivat nyt. Käyn monta kertaa päivässä ihailemassa kurjenmiekkoja ja huokailen joka kerta, miten ihania ne ovatkaan!
Tulppaanien aika on jo auttamatta ohi, mutta pitkään ne tänä vuonna jaksoivatkin kukkia. Useimmiten tulppaanit kukkivat vain yhden kesän, mutta ilmeisesti viime kesän kuivuus sopi niille erinomaisesti, sillä tänä vuonna kukki monet edellisen vuoden tulppaanitkin.
Tulppaanit saisi kukkimaan useamman vuoden, kun nostaisi ne aina ylös kukinnan jälkeen, antaisi sipuleiden kuivua ja syksyllä istuttaisi uudelleen. Itse olen tähän liian laiska, joten istutan syksyisin aina uusia sipuleita ja hyväksyn sen, että tulppaanit ovat useimmiten yhden vuoden iloja.
Hyötypuutarha on tänä vuonna aiheuttanut suuria tunteita. Tomaateilla, paprikoilla ja vesimeloneilla menee hyvin, mutta ruukuissa kasvavat hedelmäpuut ja kasvimaa ovat saaneet tämän kotipuutarhurin harmistumaan. Persikka, aprikoosi ja aitoviikuna pääsivät kuivumaan, joten ne tiputtivat kaikki raakileensa. Todella harmitti, sillä kyseessä oli aivan puhtaasti oma virhe. Maissien suhteen kävi lähes yhtä huonosti. Viime postauksessa pohdiskelin vielä pienen maissipellon perustamista, mutta omista maissin siemenistäni iti 2. Olin kylvänyt parisen kymmentä siementä ja itävyys oli todella surkea. Ei tarvinnut enää pohtia maissipeltoa.
Lisäksi eilen kävi se, jota olen koko alkukesän pelännyt. Meillä on kanoja ja olen suojannut kasvimaat harsoilla, joista toki muutenkin on hyötyä. Olin kuitenkin huomioinut, ettei kanoilla ole kasvimaalle suurempaa intoa, joten en laittanut kastelun jälkeen harsoja takaisin paikoilleen. Arvannette miten kävi.
Iltasella menin kasvimaalle ja ilmeeni olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen. Puolet kasvimaasta oli kuopsuteltu ylös. Punajuuret, salaatit, kukat ja suurin osa porkkanoista on täysin tuhottu. Salaatit ehtivät vielä hyvin, mutta porkkanoiden ja punajuurien osalta en odota suuria tältä vuodelta. Teen tänään niistä uusintakylvön ja toivon, että saamme niistäkin edes pienen sadon.
Aina välillä sokaistun sille työmäärälle, mitä puutarha vaatii ja kuvittelen, että se hoituu vähän kuin itsestään. Sen vuoksi olen tänä vuonna ollut huoleton ja laiska, ja sen todella huomaa. Joka vuosi täytyy jotkut oppirahat maksaa ja tänä vuonna maksoin ne ruukuissa kasvien hedelmäpuiden ja kasvimaiden osalta.
Kasvihuoneissa onneksi kaikki sujuu hyvin. Paprikoita on jo syöty useammanlaisia ja tomaatit kukkivat valtavasti. Mukavasti näyttää jo raakileitakin olevan.
Juhannusruusut ovat jo täydessä loistossaan. Meillä on vanha pihapiiri, jossa on useammassa paikassa kasvamassa suuria puskia juhannusruusua. Ne ovat tähän aikaan vuodesta todella kaunis näky. Nämä ovat myös syksyllä upeita, kun saavat ylleen ruskapuvun.
Tämän kuvan myötä toivotan ihanaa alkavaa juhannusviikkoa ja mukavaa juhannusta Sinulle! Nautitaan kesästä ja puutarhasta!
