Puutarhakauden voisi sanoa olevan päätöksessä ja on aika tehdä perinteinen yhteenveto onnistumisista ja epäonnistumisista. Aloitetaan onnistumisista ja ensi kerralla pohditaan niitä epäonnistumisia.

Tämän vuoden paras yllättäjä oli ehdottomasti omenat. Sinällään hassua, koska juurikin omenapuut olimme jo kaatamassa, sillä koimme niiden sadon lähinnä haitaksi niiden huonolaatuisuuden vuoksi. Joka toinen vuosi omenoita tulee aivan valtavat määrät ja tänä vuonna sato oli siihenkin nähden todella runsas.
Ongelman on tehnyt tosiaan omenoiden huono laatu; suuri osa on ollut muumiotautisia ja ongelma on ollut siitä lähtien, kun tänne muutimme. Muumiotaudin lisäksi omenoissa on ollut omenan tuholaisien aiheuttamia ongelmia, joten tuntui todella turhauttavalle, kun puut notkuivat muumiotaudin ja ötököiden tuhoamia hedelmiä. Kun roudaa kymmeniä kottikärryllisiä huonoja omenoita pois, niin ikävä kyllä omenoiden syönnin sijaan tilanne söi vain intoa.
Toissa vuonna kuitenkin tajusimme, että muumiotaudille voi tehdä jotakin, eli kerätä saastuneet omenat pois ja huolehtia, etteivät ne jää maahan lojumaan. Tänä vuonna muumiotautisia omenoita oli todella vähän. Eli toisaalta omenasadon onnistumisen työ on tehty aiempina vuosina, kun olemme keränneet huonot omenat pois ja haravoineet puiden alustat hyvin. Lisäksi oli myös tuuria, ettei ollut paha ötökkävuosi.
Sen sijaan, että kaataisimme omenapuut, harvennamme niitä reippaasti, sillä se on seuraava askel hyvinvoiviin omenapuihin. En osaa edes arvailla, milloin meidän omenapuita olisi leikattu ja se kyllä näkyy.
Hedelmäpuista myös päärynät ja kriikunat olivat todella satoisia, sekä hyviä laadultaan.

Tänä vuonna onnistumisia koettiin myös paprikoissa. Taimia oli vähemmän kuin aiempina vuosina, mutta laatu korvasi määrän. Esikasvatuksen aloitin perinteisesti tammikuussa ja koko esikasvatus meni todella hyvin. Kun taimia oli vähemmän, jaksoin niistä huolehtia hyvin ja tila riitti paremmin, jolloin taimet saivat suuremmat ruukut ja valoa runsaasti. Aina enemmän ei siis olekkaan enemmän, kuten usein ajattelen.
Paprikoista saimme hyvin satoa, vaikka pieni hasardi kävikin kauden alussa. Siitä lisää sitten, kun puhutaan niistä epäonnistumisista…

Paprikoiden lisäksi kasvihuoneessa onnistumisia tuli kurkuista. Kurkun taimia oli 3 kappaletta ja satoa riitti todella pitkään, sillä viimeiset kurkut hain viime viikolla.
Valitsin eri lajikkeita ja ihan sattumankauppana kävi niin, että taimet aloittivat eri aikaan sadon tekemisen, joten satoaika piteni huomattavasti. Ikävä kyllä lajikkeista tiedän vain Chupa-Schupsin, jonka siemeniä toin joskus vuosia sitten eräältä matkaltani. Kahden muun lajikkeen siemenpussit heitin pois, enkä ajatellut niitä sen enempää, mikä harmittaa nyt kovasti, koska toinen niistä oli maultaan todella hyvä.
Oppia ikä kaikki; ota ylös, mitä lajikkeita kasvatat, jotta voit valita samoja myöhemminkin.

Vesimelonista sadon saaminen on aina asteen verran epävarmaa ja koska olin kesällä jo menettänyt toivoni niiden sadon suhteen, niin pidän onnistumisena sitä, että vesimeloneita saatiin. Tänä vuonna ei tullut mitään jättiläisiä, kuten viime vuonna, mutta se ei onnistumisen iloa vähennä. Maku oli jälleen todella herkullinen! Ja itseasiassa vielä on yksi meloni syömättä, joka taidetaan pistellä poskeen tällä viikolla.

Viinirypäleiden suhteen en oikein osaa sanoa, että kumpaan kategoriaan ne kuuluvat; onnistumisiin vai epäonnistumisiin. Satoa tuli todella hyvin ja sen laatu oli hyvä, mutta sadon keräsivät linnut, eli me ehdimme viinirypäleitä lähinnä vain maistaa ja yht äkkiä huomasimme viinirypäleiden kadonneen. Mutta kaipa lintujenkin täytyy herkkuja saada, joten olkoon tämäkin onnistuminen.

Karviaisia saatiin todella paljon, mutta on myönnettävä, että marjapensaat meillä on jo muutaman vuoden ajan hoitaneet kanat. Ne pitävät huolta siitä, ettei rikkaruohot rehota puskien juurella ja lannoituskin hoituu siinnä samalla. Kanat luonnollisesti osallistuivat myös sadon syöntiin ahkerasti. Yhdessä hoidetaan puutarhaa ja yhdessä syödään sato. Reilua, eikö totta?
Yhteinen sato-ajattelu koskee kaikkia muitakin puutarhan antimia. Ainakin kanojen mielestä.

Ensi kerralla sitten siirrytään niihin epäonnistumisiin ja tänä vuonna voikin katsoa peiliin ihan kunnolla ja todeta, että ensi vuonna toimin paremmin. Aiheesta lisää parin viikon päästä!
Jos haluat kurkata aiempien vuosien onnistumisia, niin lue myös: