Puutarhakauden voisi sanoa olevan päätöksessä ja on aika tehdä perinteinen yhteenveto onnistumisista ja epäonnistumisista. Viime postauksessa kerroin onnistumisista ja nyt vuorossa on epäonnistumiset. Totesinkin, että tänä vuonna riittää paljon peiliin katsomista.
Suurin epäonnistuminen tänä vuonna liittyi lannoitukseen ja maanparannukseen kasvimaalla. Erityisesti kesäkurpitsa sadon pienuus harmittaa. Kompostien tyhjennys jäi tekemättä, eli en lisännyt kompostimultaa, kuten yleensä ja kevätlannoituskin jäi tekemättä. Tarkoitus oli käyttää nestemäistä lannoitetta heti, kun kesäkurpitsan taimet alkavat kasvamaan.
Mutta on myönnettävä, että se unohtui. Ja havahduin asiaan heinäkuussa, kun ihmettelin, kun kasvua ei tapahdu. Sitten kun aloitin lannoituksen, kesäkurpitsatkin lähtivät hyvää kasvuun, mutta turhan myöhässä oltiin. Lisäksi kanojen takia olleet suojaukset jäivät taimien päälle, eivätkä kesäkurpitsat päässeet kunnolla kasvamaan.
Todella typeriä ja turhia mokia, sillä niin usein kävelin kasvimaan ohi ja ajattelin, että täytyypä ottaa suojaukset pois ja huolehtia lannoitukset kuntoon, mutta niin ne vain jäivät tekemättä.
Oppirahat on maksettu, sillä satoa aloimme saamaan vasta ihan loppukaudella, eikä sen määrässä erityistä hurraamista ollut.
Kesäkurpitsoiden lisäksi huonohko sato tuli myös perunoista ja sipuleista. Toivon mukaan ensi vuonna muistan mokani, enkä kävele tekemättömien töiden ohi.
Kerroin, että kasvihuoneessa onnistui paprikat tänä vuonna hyvin, mutta niihinkin liittyi moka. Laitoin kasvupenkkeihin katekankaat estämään rikkaruohojen kasvuja ja pohdin etukäteen, että mitenhän taimet kestävät sen, kun kate kuumenee niin paljon. Päättelin, että kunhan kastelu on kunnossa ja muistan pitää kasvihuoneen ovet auki, niin tuskinpa suurempia ongelmia ilmenee.
Olin istuttanut paprikat ja siitä muutaman päivän päästä tuli lämmin, mutta tuulinen päivä. Olin käynyt avaamassa ikkunat kasvihuoneesta, jotta lämpötila ei nousisi liikaa, mutta myöskään tuuli ei pääsisi niin paljon kasvihuoneeseen.
Muutaman tunnin päästä menin takaisin ulos ja huomasin ikkunaluukkujen menneen kiinni. Sisällä näky oli todella lohduton ja kasvihuone oli todella kuuma. Kaikki taimet olivat ihan kuolemankielissä ja pelkäsin, että niistä ei tule enää mitään. Ihme kyllä vain yksi taimista kuoli ja muut jatkoivat kasvuaan. Ikävä kyllä raakileet olivat suurin osa entisiä kyseisen tapauksen jälkeen. Eli ensimmäinen sato meni ihan pilalle. Onneksi loppujen lopuksi sato kuitenkin oli oikein hyvä.
Voi olla, että tilanne olisi ollut sama ilman katekangastakin, mutta tuskinpa tulikuuma kate tilannetta auttoikaan. Joka tapauksessa muistan ensi vuonna tarkkailla, että ikkunaluukut pysyvät auki tarvittaessa.
Myös tomaattien suhteen kävi huonosti ja se oli puhtaasti omaa laiskuutta. Vähän kuin kasvimaidenkin kohdalla, kävelin jatkuvasti tekemättömien töiden ohi eli jätin ne oman onnensa nojaan. Toisaalta tämä ei edes harmittanut, joten mietintään jää, että kasvatanko tomaatteja ensi vuonna ollenkaan. Olen itse menettänyt kiinnostuksen tomaattien kasvatukseen oman allergisoitumisen myötä, joten ehkäpä niitä on turha laittaa kasvamaan ainakaan ensi vuonna.
Muutoin kesä oli oikein oivallinen ja koen, että enemmän oli onnistumisia kuin epäonnistumisia. Vuosittainen pohdinta onnistumisista ja epäonnistumisista on kuitenkin itselleni tärkeää. Kun pohtii, miksi joku onnistui tai epäonnistui, niin on helpompi tulevina vuosina saada parempia tuloksia.
Vuosi vuodelta oppii lisää ja sanontakin sen sanoo: Oppia ikä kaikki!
Viime vuoden epäonnistumisista pääset lukemaan alle olevasta artikkelista.
