Tykkään joka syksy tehdä pohdintaa siitä, mikä onnistui ja mikä ei. Samalla opin paljon. Jos joku asia onnistui, mietin, että miksi se onnistui ja toistan toimintani seuraavallakin kerralla. Jos taas epäonnistuin, niin mietin miksi näin kävi ja korjaan toimintaani seuraavana vuonna.
Puutarhan kanssa asiat eivät toki ole niin yksinkertaisia, sillä kaikkeen emme voi vaikuttaa, kuten esimerkiksi sääolosuhteisiin. Luonnolla on omat oikkunsa, mutta sehän tekee harrastuksesta entistä mielenkiintoisemman.
Ihan ensimmäisenä onnistumisena tulee mieleen ensimmäinen persikkasato. Pienen pieni sato, mutta sen antama onni oli suurta. Pieni persikkapuuni teki yhden ison hedelmän ja kolme pientä.
Kirjoitin aiheesta postauksen aiemmin ja sen pääset lukemaan lopusta löytyvästä linkistä.
Toinen suuri onnistuminen oli vesimeloni. Ja kirjaimellisesti suuri! Jättimäiseksi kasvanut vesimeloni painoi 7,8 kiloa.
Olin vähän huolissani, että onko maku kärsinyt, kun vesimeloni oli niin valtava, mutta ei onneksi ollut. Päinvastoin. Ehdottomasti paras vesimeloni, mitä olen koskaan syönyt. Samaa sanoi koko perhe. Ja tuosta möllykästä riittikin pitkäksi aikaa syömistä.
Lannoitin taimea BioBizzin lannotteilla (klik klik) ja ruohosilpulla. Runsaasti kastelua ja kasvihuoneen lämpöä. Vuodesta toiseen huomaan, että BioBizzillä saa todella hyvät tulokset.
Melonisato muutenkin onnistui hyvin ja saimme herkutella vesimeloneiden lisäksi muutamalla erilaisella sokerimelonilla.
Nämä kaksi olivat suurimmat onnistumiset tänä vuonna.
Lisäksi paprikat antoivat hyvin satoa, kuten myös viinirypäleet ja kesäkurpitsat. Nämä kasvit selvästi nauttivat lämmöstä ja kun niitä kasteli riittävästi, niin saatiin satoakin reilusti.
Kahden viikon päästä ilmestyvässä postauksessa kerron tämän kauden epäonnistumisista. Niitäkin riitti, kuten joka vuosi. Aina on joku kasvi, mikä ei ehdi tai epäonnistuu syystä tai toisesta, mutta siitä lisää ensi kerralla.
Persikka-postaukseni pääset lukemaan täältä:
