Näin marraskuussa sadonkorjuu alkaa olemaan lopuillaan. Ulkoa saa haettua enää vain palmukaalia, joka ei ole kylmästä säikähtänyt. Muutoin sadonkorjuu on hoidettu ja suurin osa sadosta on jo syötykin.
Perunoita nostimme aina vain sen verran, kuin kerralla söimme. Viime viikonloppuna nostimme ja söimme viimeiset omat perunat.
Kokonaan emme ole muutenkaan olleet omien perunoiden varassa, vaan enemmänkin kyseessä on ollut herkutteluhetket, kun olemme syöneet omia perunoita.
Nyt on lähes kaikki tomaatitkin kypsyneet ja niitä yritetään käyttää ahkerasti ruuanlaitossa, ettei ne ehdi mennä huonoksi.
Keittiössä on aina syksyllä ahdasta, kun osa sadosta on otettu sisälle jatkamaan kypsymistä. Pian kuitenkin pöydät tyhjentyvät ja täytyy todeta, että sadot on käytetty.
Suurin osa sipuleistakin on jo syöty. Jälleen totean, kuten lähes joka vuosi, että sipulia pitää ensi vuonna kasvattaa enemmän.
Kasvihuoneita tyhjentäessä löysin pienen vesimelonin, joka oli jäänyt piiloon. Se on nyt joitakin viikkoja kypsynyt sisällä. Kokeilin, että sen kuori on alkanut vähän pehmenemään, joten uskaltauduin halkaisemaan sen ja totesin, että se on kypsynyt erinomaisesti.
Viikonloppuna söimme siis tämän kauden viimeisen vesimelonin. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun marraskuussa syömme itsekasvatettua melonia. Hieno fiilis sekin.
Tosiaan, sato alkaa olemaan korjattu ja käytetty. Meinasin alkaa kasvattamaan ituja, jottei tarvitse olla täysin ilman ”itsekasvatettua ruokaa”.
Itujen kasvattamisesta lisää ensi kerralla!
