Parisen viikkoa sitten kirjoitin tämän puutarhakauden onnistumisista. Tietenkään kaikki ei tänäkään vuonna onnistunut, joten nyt aiheena epäonnistumiset.
Ensimmäisenä epäonnistumisena tulee mieleen tomaatin esikasvatus. Aloitin esikasvatuksen todella myöhään ja lisäksi taimiparat kasvoivat paprikoiden varjossa, jonka vuoksi niistä tuli ohuita hujoppeja.
Esikasvatuksen epäonnistumisen vuoksi omien tomaattien saanti venyi heinäkuun loppupuolelle ja vasta alkusyksystä sato alkoi kunnolla kypsymään.
Onneksi koko tomaattisatoa epäonnistuminen ei pilannut, mutta ensi vuonna kylvän tomaatit aiemmin ja huomioin, että niille riittää reilusti tilaa ja valoa.
Toinen epäonnistuminen liittyy talvetettaviin kasveihin. Kellarissamme oli jälleen hiiret viettäneet omia juhlia, jonka vuoksi iso osa talvetettavista kasveista kuoli tai oli henkihieverissä.
Tulevana talvena hiiriongelmaan täytyy kiinnittää huomiota jo kauden alussa ja viritellä lossia hyvissä ajoin.
Myöskään maissit eivät onnistuneet tänä vuonna ollenkaan. Aloitin esikasvatuksen ajoissa ja maissit kasvoivat hyvin, mutta ne eivät kuitenkaan ehtineet satoon saakka. Maissien myöhästyminen yllätti itseni.
Oletin, että kesän lämpö olisi sopinut maissille erinomaisesti ja olisimme saaneet satoa reippaasti. Pohtiessani, mikä meni vikaan, en keksi muuta syytä kuin lajikevalinnan.
Olin saanut siemenet ketjukirjeestä ja vaikka pussissa luki: aikainen maissi, niin en tiennyt, mitä lajiketta ne olivat. Ja lopputuloksesta voisi päätellä, että olivat jotakin myöhäistä lajiketta.
Maissin tähkät alkoivat kasvamaan vasta syyskuun puolella, eli niillä ei ollut toivoakaan ehtiä kypsäksi saakka.
Tulevina vuosina ostan maissin siemenet ja valikoin lajikkeeksi tutun ja aiemmin onnistuneen Early King’ in.
Vuosittainen pohdinta onnistumisista ja epäonnistumisista opettaa itseäni parhaiten. Kun pohtii, miksi joku onnistui tai epäonnistui, niin on helpompi tulevina vuosina saada parempia tuloksia.
Vuosi vuodelta oppii lisää ja sanontakin sen sanoo: Oppia ikä kaikki!
Lue myös:
