Vihdoin on koittanut se aika, kun pääsee kasvimaalta ja kasvihuoneesta hakemaan tuoreita vihanneksia ja yrttejä. Joka vuosi tämä hetki sykähdyttää!
Olen talvesta saakka haaveillut hetkestä, jolloin pääsee täyttämään tortillat oman maan sadolla ja vihdoinkin tuo haave täyttyi. Yhtä lailla olen odottanut sitä, että pääsen täyttämään kupit värikkäillä kasviksilla.
Paprikoita on päästy syömään jo toukokuulta lähtien, mutta tomaatit ovat vielä pääsääntöisesti makupala-asteella. Paljon on raakileita, mutta kypsyminen tuntuu olevan melko hidasta. Toivottavasti kelit alkaisivat jälleen vähän lämmetä, niin kypsyminenkin nopeutuisi.
Värikkyys vetoaa minuun ja juuri tälläiset värikkäät lautaselliset tuottavat minulle paljon onnea. Ihana ajatella, että saan seuraavina kuukausina nauttia näistä näkymistä moneen kertaan. Tuntuu, että kaikki se työ, jota olen tehnyt tammikuun alusta saakka, on palkittu yllin kyllin. Juuri nämä hetket ovat niitä, joiden vuoksi itse rakastan puutarhanhoitoa. Kauneus ja herkullinen maku yhdistettynä on melko täydellistä, eikö totta?
Eilen koko talven aikainen haaveeni oman maan sadolla täytetyistä tortilloista toteutui ja taisin huokailla melko moneen kertaan, kuinka äärimmäisen onnellinen olenkaan. Loppujen lopuksi onni voi tulla suhteellisen pienistä ja arkisista asioista.
Oman maan paprikoiden, tomaattien, salaattien, basilikoiden, oreganojen ja punasipulien lisäksi tortillojen täytteenä oli jauhelihaa, raejuustoa ja dippikastiketta. Ihanan raikasta ja herkullista.
Yleensä en ole innokas ruuanlaittaja, mutta oman maan sato saa minut aina innostumaan kokkailusta. Silloin innoton kokki muuttuu hyvin luovaksi ja kokkailuun rakastuneeksi henkilöksi, joka kokeilee kaikkea uutta ja kauhistuttaa perhettään kasvispitoisella ruokavaliolla. Odotan jo innolla kesäkurpitsoiden, punajuurien ja porkkanoiden pöytään saamista.
Tämä vuosi ei ole ollut ihan simppeli keittiöpuutarhaa ajatellen ja kieltämättä muutamaan kertaan on mielessä käynyt, että meneekö koko vuosi ihan plörinäksi. Näyttää kuitenkin siltä, että hyvä tästä vielä tulee. Ihan niin hyvin ei mennyt, kuin mitä olin haaveillut ja unelmoinut, mutta se taitaa kuulua tähän harrastukseen. Aina joku onnistuu ja aina joku epäonnistuu. Silti joka vuosi keittiöpuutarhailu saa minut aina vain innostuneemmaksi!
Vaikka toisaalta tuntuu, että asiat tapahtuvat nyt puutarhassa hitaasti viileyden takia, niin yllättävän paljon parissa viikossa tapahtuu. Toivonkin, että ensi kerralla päästään jo kunnolla kokkailemaan sadosta!
