Nyt on kasvihuoneista ja kasvimaalta perunoita lukuun ottamatta korjattu kaikki sato. Jälleen on yksi puutarhakausi saatu päätökseen.
Näin halloweenin kynnyksellä vähän harmittaa, ettei tullut kasvatettua oransseja kurpitsoja, sillä nyt houkuttaisi tehdä kurpitsalyhty. Aloitin kasvattamaan kurpitsoja ihan vain siementen takia, joten ne otan talteen ja mietin, että mitähän näistä valmistaisi.
Kurpitsakeitto kuulostaisi aika ihanalta, mutta nämä ovat niin isot möllykät, että niistä riittää moneen ruokaan.
Kasvihuoneista sai haettua vielä reilusti tomaatteja, chileja ja munakoisoja. Muutama kurkkukin vielä löytyi, mutta niiden maku oli mennyt jo pahaksi.
Elämme jälleen kautta, jossa sato valtaa keittiön pöydän. Siitä ne pikkuhiljaa katoavat joko suoraan suuhun tai ruokiin. Tämän hetken kurja tilanne on se, että banaanikärpäset meinaavat innostua näistä vallan kauheasti. Aina, kun tuntuu, että banaanikärpäset on saatu hävitettyä, yht äkkiä niitä ilmestyykin lauma lisää.
Onneksi tämä on lyhyt aikaista harmia.
Tämä aika on aina haikeaa, mutta toisaalta ihanaakin. Pieni tauko saa taas aikaan valtavan suuren puutarhaikävän ja esikasvatusajan aloittaa jälleen suurella innolla. Esikasvatuksien aloitukseenhan ei ole enää kuin muutama kuukausi!
Seuraavissa postauksissa alan käymään läpi kauden onnistumisia ja epäonnistumisia. Tein kauden alussa yhden suuren mokan, joka vaikutti koko kasvukauteen. Mokista ja onnistumista siispä lisää tulevissa kirjoituksissa!
