Vaikka ollaan jo lokakuussa, niin satokausihan jatkuu vielä. Ulkona sato alkaa olemaan melkolailla lopussa, mutta kasvihuoneista löytyy vielä syötävää vaikka kuinka paljon.
Ulkoa satoa saamme enää viinirypäleistä, kesäkurpitsoista, omenoista, perunoista ja kuvassa olevasta kurpitsasta.
Kesäkurpitsoja olen kasvattanut, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun kasvatan kurpitsaa. Jostain syystä olen kuvitellut, etten pidä kurpitsan mausta ja siksi en ole sitä koskaan kasvattanut (ja mikä hulluinta, en ole ehkä edes maistanut kurpitsaa!).
Innostuin viime talvena kurpitsan siemenistä, sillä niiden terveysvaikutukset ovat huikeat ja rakastan niiden makua. Sen vuoksi päätin kasvattaa kurpitsoja.
Istutin taimen vanhaan lehtikompostiin ja kun kasvu alkoi, loppui lehtikompostorin tila nopeasti, kun varsista kasvoi monien metrien mittaiset. Kurpitsa kukki upeasti, mutta näin vain poikakukkia, jolloin ajattelin, että kasvatus epäonnistui.
Jostain syystä muistelin kasvattaneeni oranssia kurpitsaa ja etsin oransseja pallukoita. Jännä juttu, ettei oransseja pallukoita näkynyt, sillä lajikkeena oli Eso, joka siis on vihreä keltaisilla raidoilla (en tiedä, missä vaiheessa raidat ilmestyvät).
Eilen puolisoni alkoi kysellä, että tiedänkö mitä kompostissa kasvaa ja olin hyvin ihmeissäni, että tottakai tiedän, kun olen sinne kurpitsan istuttanut. Ja totesin, että eipä siitä vain tullut mitään.
Hän marssitti minut paikan päälle ja edelleen totesin, että niin, varret ja lehdet ovat komeat, mutta satoa ei tule. Kunnes hän näytti, että katso nyt, mikä TUO on.
Kasvustoa tonkiessa löysimme vielä toisenkin ison möllykän. Molemmat kurpitsat ovat paljon suurempia kuin aikuisen pää.
Koska tämä on itselleni ensimmäinen kerta, kun kasvatan kurpitsaa, en tiedä yhtään, milloin tähän alkaa ilmestymään raidat ja jouduin ihan googlettamaan, mistä tiedän kurpitsan olevan kypsä.
Lukemani mukaan sitten, kun kuori on niin kova, ettei siihen saa kynnellä jälkeä. Täytyypä siis alkaa kynsien kasvatukseen, jotta pääsen kokeilemaan kurpitsani kypsyyttä ennen kuin pakkaset saapuvat.
Innolla odotan sitä, että pääsen perehtymään siihen, kuinka näistä otetaan siemenet talteen ja mitä niille pitää tehdä.
Vesimelonit ovat nyt kypsyneet, mutta tänä vuonna ne jäivät tällaisiksi aivan pikkuruisiksi. Kerrankin voi sanoa, että jaksaa syödä kerralla koko vesimelonin.
Kurkkuja kasvaa edelleen tasaiseen tahtiin. Nyt lehtiä on jo sen verran, että helposti käy niin, että kurkut pääsevät huomaamatta kasvamaan liian suuriksi.
Meinasin tänä vuonna kokeilla antaa kurkun kasvaa niin suureksi, että saan sitä otettua siemenet talteen. En tiedä, mikä tämä lajike on, mutta maultaan se on todella herkullinen. Saa nähdä, onko omista siemenistä tulevat samanlaisia. Se selviää vasta ensi kesänä.
Makeat paprikat alkavat olemaan syöty, mutta chilejä löytyy vielä useampiakin. Mikä johtuu siitä, että chilit eivät kuulu meidän keittiöön ollenkaan. Tarkoitus oli tänä vuonna alkaa opetella niidenkin käyttöä, mutta se on jäänyt tekemättä, ainakin toistaiseksi.
Makeista paprikoista on jäljellä enää Ramiro Chocolateja (alla oleva kuva).
Aji Mango-chilin maussa pitäisi olla mangomainen häivähdys. Maun pitäisi korostua kuivatessa, joten ehkäpä kokeilen näiden kuivatusta. Kunhan ylipäätään uskaltaudun maistamaan näitä.
Sugar Rush Stripay valikoitui kasvatukseen ihan vain hauskan ulkonäkönsä takia. Näitä ajattelin paholaisen hilloon, mutta edelleen sen valmistaminen on jäänyt tekemättä.
Vielähän tässä ehtii. Tai jos näyttää ettei ehdi, niin luultavasti chileillemme löytyy innokkaita ottajia.
Munakoisot tekivät todella suuren sadon. Olin suorastaan yllättynyt. Nyt munakoisot jäävät jo selkeästi pienemmiksi kuin aiemmin kesällä, mutta niitä on muutamassa taimessa noin 15 kappaletta odottamassa ruuaksi pääsyä.
Näköjään pinnasta on käynyt joku jo haukkaamassa…
Tomaatteja riittää vielä reilusti. Ongelmana alkaa olemaan se, että hedelmät putoilevat ja halkeilevat, jolloin home pääsee iskemään nopeasti.
Tällä viikolla käyn kasvustot läpi ja samallahan olisi hyvä hetki alkaa paholaisen hillon keittämiseen.
Ihanaa lokakuun alkua. Muistetaan vielä nauttia sadosta, sillä pian on se hetki, kun oman puutarhan tuoresato on vain muistoissa.
