Olen neljä vuotta kasvattanut persikkapuuta ja tämä kesä oli ainoa, jolloin en odottanut persikkapuulta mitään, edes henkiin jäämistä. Ja kuitenkin tämä kesä on se, jolloin vihdoin päästään maistamaan itse kasvatettua persikkaa!
’Bonanza’-persikkani kasvaa ruukussa ja talvetan sen maakellarissa. Ikävä kyllä maakellarimme tuntuu olevan hiirien tai minkä lie tuholaisten suosiossa. Viime talvena tuhot olivat niin kattavat, etten odottanut talvetettujen kasvien siitä selviävän.
Ruukut oli myllätty aivan täysin ja kasvit eivät näyttäneet minkäänlaisia elonmerkkejä keväällä.
Persikka kuitenkin osottautui sitkeäksi. En odottanut sen aloittavan kukkimaan, vaan olin vain onnellinen siitä, että puu jäi henkiin.
Vein puun kasvihuoneeseen ja toivoin sen keräävän voimia seuraavaa vuotta varten.
Yllätyksekseni muutama kukka puuhun kuitenkin tuli. En edes pölyttänyt niitä ajatellen puun voivan niin huonosti, ettei siitä voi tulla satoa.
Kasvihuoneessa kuitenkin riitti pölyttäjiä ja niinpä kukista tuli raakileita. Oletin niiden tippuvan, kuten aiempina vuosina, eli en ollut mitenkään toiveikas sadon suhteen.
Huolehdin kuitenkin kastelusta huolellisesti ja lannoitin puutani BioBizzin lannoitteilla.
Raakileita tuli yhteensä 6 kappaletta. Osa surkastui melko nopeasti, mutta osa jatkoi kasvuaan.
Keskikesällä aloin uskomaan, että ehkä kenties tänä kesänä päästään maistamaan ensimmäistä kertaa omia persikoita. Persikka sai erityisen suurta hellintää ja olimme tarkkoina siitä, ettei multa ruukussa pääse kuivumaan.
Heinäkuussa puun lehdet alkoivat kellertämään ja osa niistä tippui pois. Tällöin lisäsin typpipitoisen lannoitteen määrää hetkeksi ja laitoin ruukun pinnalle paksun kerroksen ruohosilppua.
Ruohosilpun idea typen lisäksi oli pitää kosteus paremmin mullassa, sillä kasvihuoneen lämpötilat olivat todella korkeat koko heinäkuun ajan ja tuntui, että persikkapuuta olisi pitänyt kastella parisen kertaa päivässä.
Uskomatonta kyllä, nyt kypsiä persikoita on 4 kappaletta. Tosin vain yksi kasvoi kunnon kokoiseksi ja muut ovat ihan minimaalisia.
Koko kasvihuone tuoksui ihanan makealle, kun persikat olivat kypsiä.
Nyt, kun sato on otettu pois, annan persikkapuulle syyslannoituksen.
Olin menettänyt toivoni näiden talvetettavien hedelmäpuiden osalta, sillä aiempina vuosina raakileet ovat aina tipahtaneet pois ja kellarin tuholaisongelma on osaltaan vaikeuttanut hedelmäpuiden kasvatusta.
Mutta nyt kun sadon makuun on päästy, niin uskaltaudun hankkimaan uusia puita ja panostan taas uudella innolla näiden vähän eksoottisempien hedelmäpuiden kasvatukseen!
Ja kyllä, itse kasvatettu persikka maistui todella hyvälle! Ehdottomasti odottamisen arvoinen makuelämys!
