Pienin askelin on syksy lähestymässä. Puihin on alkanut ilmestymään keltaisia lehtiä, juhannusruusut muuttuvat pikkuhiljaa punaisiksi, aamukaste kestää puolille päiville ja ilmassa tuoksuu syys.
Satokausi on parhaimmillaan ja puutarhassa syyshortensiat ovat kukkeimmillaan.
Omenat jäivät tänä vuonna vähän pieniksi, mutta satoa riittää yllin kyllin. Olemme syöneet omenoita tuoreeltaan ihan valtavasti, jonka lisäksi niistä on tehty mehua, piirakoita, omena-kaurapaistosta ja hilloa.
Omat viinirypäleet ovat ihanan herkullisia, vaikka ovatkin pieniä ja täynnä siemeniä. Kuvassa Zilga, joka kestää hyvin kylmiäkin talvia. Ensimmäisinä talvina suojasin sen, mutta nyt se pärjännyt omineen myös lumettomina talvina.
Meillä on kasvamassa myös siemenetön lajike Somerset Seedless, josta saadaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa satoa. Ne eivät ole vielä kypsiä, mutta mielenkiinnolla odotan niiden maistelua.
Kuvittelin, että saamme tänä vuonna tomaattisadon syötyä tuoreeltaan, mutta nyt satoa kypsyy niin vauhdilla, että emme millään saa kaikkea syötyä. Teen ylimääräiset tomaatit keitoksi pakkaseen.
Tykkäämme syödä keittoa ihan sellaisenaan, mutta lisäksi keitän usein riisit ja pastat omatekemässä tomaattikeitossa. Ne imevät hyvin tomaattikeiton maun, jolloin ruuasta saa tehtyä todella herkullista.
Rakastan kirsikoita! En tiedä meidän kirsikoiden lajikkeita, sillä puut ovat vuosikymmeniä vanhoja. Joka tapauksessa ne ovat ihanan makuisia. Tänä vuonna kirsikoita on ollut todella paljon, joten olen saanut syödä niitä isoja kupillisia joka päivä.
Syksyn lähestymisessä on aina pieni haikeus, mutta toisaalta näin hyötypuutarhan ystävänä tämä on riemullista aikaa.
Ei tarvitse miettiä ruokia. Sen kun menee puutarhaan kiertelemään ja syö vatsan täydeltä tomaatteja, paprikoita, kurkkuja, omenoita, luumuja, kirsikoita ja marjoja.
Tämä on aivan mahtavan ihanaa aikaa!
