Täällä Etelä-Suomessa on satanut lunta useaan kertaan, mutta melko nopeasti ne ovat aina sulaneet poiskin. Tällä hetkellä puutarha taas kuorruttuu valkoiseen ja puhtaaseen, joskin märkään, lumeen. Toivottavasti lumi kuitenkin pysyy, jotta ainakin jouluna olisi valkoinen maisema.
Onneksi ei ole ollut kovia pakkasia, sillä ilman lumipeitettä monet kasvit olisivat olleet hätää kärsimässä. Tänä vuonna en suojannut kasveja havuilla tai millään muullakaan. En istuttanut mitään uutta viime kesänä ja olen päättänyt, että vain ne kasvit, jotka pärjäävät omillaan, saavat jäädä. Samaa ajattelua käytän kesällä myös kastelussa.
Sääolosuhteet muuttuvat nyt niin paljon vuosittain, että olen itse ajatellut, että myös kasvien on mukauduttava. Ja yllättävän hyvin ne ovat pärjänneetkin ilman suojauksia tai kastelupalvelua. Luonnollisesti juuri istutetut kasvit vaativat parempaa palvelua, mutta kasvit, jotka ovat jo muutaman vuoden ehtineet kasvamaan ja juurtumaan, joutuvat meidän puutarhassa pärjäämään ilman hössötystä.
Jänikset näyttävät viihtyvän pihapiirissä hyvin. Jälkiä löytyy sieltä ja täältä, ristiin ja rastiin. Huomasin, että eräässä perannapenkissä on ollut jonkunlaiset juhlat. Liekkö olisi löytynyt vielä jotain vihreää syötäväksi. Kovasti oli myllätyn näköistä, kun kuolleet kasvien varret olivat sikin sokin pupun jälkien ympärillä.
Samoin edellisten lumien sulettua yllätyin, kun löysin takapihalta parisenkymmentä multakekoa. Aiemmin maamyyrät eivät ole olleet tontillamme harmina, mutta saa nähdä, miten jatkossa käy.
Olen opetellut suhtautumaan asioihin vähän kevyemmin puutarhan suhteen. Aiemmin stressasin aina, ettei vain eläimet tai sääolosuhteet tee tuhoja puutarhassa. Nyt olen todennut, että stressaaminen niiden suhteen on ihan turhaa. Se, mikä on tullakseen, tulee. Ja puutarha saakin muuttua, vaikka sitten tälläisten tuhojen myötä.
Ehkä tämän muutoksen omassa ajattelussani on saanut aikaan puutarhan koko. Aiemmat puutarhani ovat olleet huomattavan paljon pienempiä, jolloin niiden hoitaminen on ollut selkeästi helpompaa. Ehkäpä myös sijainti vaikuttaa asiaan. Täällä maalla, luonnon keskellä suurella tontilla, ei pysty millään suojaamaan kaikkea tai kastelemaan jatkuvasti, saati häätää luonnoneläimiä. On vain annettava luonnon elää omaa elämää samalla, kun itse puuhailee puutarhassa.
Uusi ajattelumalli on helpottanut itseäni paljon. Olen myös oppinut nauttimaan puutarhasta aivan uudella tavalla.
Vuosi alkaa olemaan taas siinnä pisteessä, että alan jo kaipaamaan puutarhan puuhia. Onneksi melkein heti joulun jälkeen pääsee aloittamaan esikasvatukset, joten ihan pian alkaa siemenpussien rapistelut… Mutta ehkäpä yritän nyt ensin keskittyä jouluun ja sitten vasta käännän katseen taimipuuhiin.
Lopuksi vielä vinkki; jos kaipaat jouluasetelmien tekoon inspiraatiota, käy lukaisemassa viime vuodelta Jouluasetelmien tekoa-postaus. Pääset sinne klikkaamalla tästä.
Ihanaa joulun odotusta!
