Rakastan vuoden vaihtumista. Jälleen on yksi vuosi saatu päätökseen ja sen aikaiset opit on kerätty ja toivottavasti pysyvätkin muistissa. On tehty virheitä ja niistä saatu uusia oppeja ja muutenkin tullut vuoden aikana uusia tietoja ja taitoja. Seuraavan vuoden voi aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta jälleen pikkuisen viisaampana.
Puutarhassakin kaikki on mahdollista. Yksikään epäonnistuminen ei ole vielä pilannut mahtavaa fiilistä ja näkemystä kaikkien aikojen sadosta tai upeimmasta kukkaloistosta.
On hyvin aikaa luoda suunnitelmia upeiden mielikuvien avulla. Ehtii vielä lukemaan kirjoja ja blogeja etsien inspiraatiota ja uusia ideoita. Vielä ehtii myös tilaamaan siemeniä ja juurakoita, joiden avulla ensi vuoden puutarhakausi on aina vain mahtavampi kuin mikään edellinen vuosi.
Puutarhaikävä alkaa jo tuntumaan aina vain enemmän ja se, jos mikä, herättää unelmoijan. Multasormia vähän jo kutkuttaa päästä kosketuksiin kylvömullan kanssa ja mielen alkaa täyttämään haaveilu pienen pienistä sirkkalehdistä ja niiden kasvun seuraamisesta.
Otin jo puutarhavihkoni esiin ja aloin hahmotella, mitä taimia haluan esikasvattaa. Haluan myös kokeilla jotain itselleni uutta. Olen pitkään ollut kiinnostunut vesiviljelystä ja ensi vuonna aion kokeilla sitä. Olen kuullut paljon hyviä kokemuksia, miten paljon paremmin taimet kasvavat vesiviljelyssä, joten pakkohan sitä on päästä itsekin kokeilemaan. Näin alottelijana vesiviljely kuulostaa hieman haasteelliselta, mutta uskon, että nopeasti senkin oppii.
Kaivoin siemenvarastotkin esille ja nyt pohdiskelen, tarvitsisiko se vielä jotakin täydennystä. Pintapuolisesti näyttäisi, ettei tarvitse, mutta toisaalta, joka vuosi on pakko päästä kokeilemaan jotakin uutta, joten ehkäpä on syytä muutamia siemenhankintoja tehdä. Olen ainakin itse unohtanut täysin, kuinka paljon työtä taimien kasvatus ja puutarhanhoito vaatii, joten on loistava aika tehdä jälleen kerran pikkuisen överit suunnitelmat, joita sitten keväällä ja kesällä ihmettelen. Joka vuosi nimittäin pohdin, että miten en ikinä opi muistamaan, että pikkuisen vähemmälläkin pärjäisi…
Vielä muutama viikko sitten ajattelin, että ensi vuonna pysyn maltillisena, mutta minkäs teet, kun puutarhaikävä vaivaa jo niin paljon. Minun uudenvuodenlupaukseni on siis olla aivan yhtä höyrähtänyt puutarhailuun, kuin mitä olen aiempinakin vuosina ollut. Minua saa muistuttaa tästä mielen muutoksen järkevyydestä keväällä, kun valittelen tilan puutetta ja kesällä, kun valittelen kastelun työläyttä.
Ihanaa, pikkuisen yliampuvaa ja ennenkaikkea satoisaa ja kukkaisaa uutta vuotta 2020 Sinulle!