Voiko meloneita kasvattaa Suomessa – on kysymys, jonka kuulen usein alkaessani puhumaan meloneiden kasvatuksesta. Yhä edelleen melonit ovat melko eksoottisiksi koettuja kasveja. Melonien kasvatus onnistuu kuitenkin hyvin ainakin eteläisessä Suomessa sekä kasvihuoneessa että suojaisessa, lämpimässä paikassa avomaallakin.
Itse kasvatan melonit aina kasvihuoneen lämmössä. Tämä lienee viides kesä, kun kasvatan meloneita.
Olen kasvattanut sekä vesimeloneita että sokerimeloneita. Helpoiten nämä erottaa siitä, että vesimelonissa siemenet ovat siellä täällä hedelmälihaa, kun taas sokerimeloneissa ne sijaitsevat keskellä yhtenä ryppäänä.
Olen kokenut, että sokerimelonit pölyttyvät helpommin, mutta niiden taimikasvatuksen koen haasteellisempana kuin vesimeloneiden. Tänäkin vuonna vesimeloneiden taimet onnistuivat hyvin, mutta sokerimelonien taimet ovat niin surkeita, etten tiedä jäävätkö ne edes henkiin. Toisaalta olen useampana vuonna surkutellut onnettomia sokerimelonin taimia ja yht äkkiä huomannut niiden lähteneen hyvään kasvuun, joten toivotaan niin olevan tänäkin vuonna.
Viime vuonna melonien taimet kasvoivat todella kitukasvuisina, sillä laiminlöin lannoitusta. Oppirahat on nyt maksettu ja tänä vuonna kiinnitän lannoitukseen paremmin huomiota. Istutusvaiheessa laitoin raemaista lannoitetta, mutta en ole vielä varma, aionko kuun vaihteessa alkaa antamaan taimille nestemäistä lannoitetta vai hankinko pitkävaikutteista lannoitetta. Se jää vielä nähtäväksi.
Tällä hetkellä vesimelonien taimet näyttävät todella hyvältä, joten innolla odotan sitä, että ne juurtuvat ja aloittavat kunnolla kasvunsa kasvihuoneessa.
Munakoisojen kasvattaminen on itselleni uusi asia. Olen joskus taimesta kokeillut kasvattaa niitä, mutta silloin kukat tipahtivat, enkä saanut satoa. Asia ei sinällään haitannut, koska kuvittelin, etten pidä munakoisosta. En vieläkään tiedä, pidänkö niistä vai en, mutta toivon saavani satoa, jotta voin ottaa asiasta selvää.
Kasvatin tänä vuonna ´Teresa´ ja `Patio Baby` lajikkeita. Teresat istutin jo kasvihuoneeseen, mutta Patio Babyt ovat vielä jääneet sisälle, mikä oli virhe. Ne nimittäin pääsivät kuivumaan pahasti ja yht äkkiä huomasin, että ne ovat aivan kuolemankielissä. Katsotaan, toipuvatko ne möhlinnästäni.
Teresat aloittivat kukinnan pari viikkoa sitten ja nyt jännityksellä odotan, että alkaako sato kasvamaan vai tipahtavatko kukat vain pois. Jännittävää!
Vielä pitäisi tällä viikolla istuttaa muutamat taimet ja sen jälkeen olen istuttanut kaikki, mitä ajattelinkin. Eilen puhuin puolisolleni, että ei ole enää kuin muutama taimi-istutettavana; muutama meloni, muutama kurkku, muutamat munakoisot, maissit sekä ananaskoisot. Hän totesi asteen verran sarkastisesti, että niin, sinun muutama taimi enää, on sama määrä kuin monet kasvattavat yhteensä koko kesänä.
Äänensävystä ehkä kuulsi asteenverran se, että hänen mielestään olen täysin höyrähtänyt taimimäärieni kanssa. Mutta eipä haittaa, sillä tiedän, etten ole ainoa ja monien mielestä olen suorastaan amatööri muutamien hassujen taimieni kanssa.
Puutarhahöyrähdys on ihanaa ja tämä on puutarhahöperöiden parasta aikaa, joten nyt nautitaan täysin siemauksin!
Ihanaa kesäkuuta ja mukavaa tulevaa juhannusta.
