Rakastan toukokuuta! Joka toukokuu tuntuu, että herää uudelleen eloon luonnon mukana. Puutarha muuttuu hetkessä värikkääksi ja eloisaksi. Samalla tulee olo, että itsekin hengittää vapaammin ja askel on keveämpi. Ehkäpä samaistut tunteeseen.
Meidän puutarhassa toukokuu on kukinnan juhlaa. Sipulikukat, syreenit ja hedelmäpuut kukkivat kilpaa. Koska tämän hetken jälkeen pihassamme vallitsee kukintakrapula, niin nautin täysin siemauksin tämän ajan.
Joskus minulle oli todella tärkeää, ettei puutarhan kukinta ole kaiken kirjavaa. Minua häiritsi suunnattomasti, jos vastavärit kukkivat vierekkäin. Puolisoni sen sijaan tykkäsi siitä, että kaikki värit olivat sikin sokin ja tuo on tarttunut myös minuun.
Viime syksynä istutin satoja uusia kukkasipuleita pihatiemme varteen uuteen kukkapenkkiin. Halusin luoda WAU-efektin heti pihaan ajettaessa ja koen siinnä onnistuneeni. Ainakin itse rakastan kyseistä kukkapenkkiä ja aina ohi mennessäni tulen hyvälle tuulelle. Ja joka päivä moneen kertaan täytyy käydä ihailemassa, mitä uusia kukkia onkaan avautunut.
Hedelmäpuista päärynä, kirsikat ja luumut ovat kukkineet tänä vuonna upeasti. Sen sijaan omenan kukinta oli vaisua, mikä oli odotettua. Omenat kukkivat viime vuonna niin villisti, että tiesin tämän vuoden olevan heikompi. Lisäksi keväällä leikkasimme omenapuita melko rankalla kädellä.
Koristeomenapuu on tänäkin vuonna kuin valtava valkoinen pilvi. Olen suorastaan häpeissäni, sillä kun olimme muuttamassa tänne, meillä oli tarkoitus kaataa kyseinen puu. Ajattelimme, että mitä ihmettä teemme koristeomenapuulla, kun eihän siitä edes saa satoa.
Mutta kun ensimmäisenä keväänä näin sen kukinnan, niin ei ollut enää puhettakaan puun kaadosta. Lisäksi linnut rakastavat koristeomenapuun pieniä hedelmiä.
Odotin kovasti persikkapuumme kukintaa, sillä sen kukat ovat ihan maailman kauneimmat. Puu talvehti maakellarissa, jonne jälleen kerran myyrät menivät pitämään omia bileitään. Ennen kuin ehdimme hätiin, myyrät olivat täysin tuhonneet aitoviikunan, mutta kuvittelimme pelastaneemme persikan.
Persikassakin näkyi tuholaisten jälkiä, mutta toivoin parasta. Näyttäisi kuitenkin sille, että puu on mennyttä. Se on ollut useamman viikon kasvihuoneessa, mutta siinnä ei näy pienintäkään elonmerkkiä ja oksia katkoessa kaikki näyttää kuivalta.
En heitä puuta vielä pois, vaan odottelen, jospa se heräilisi. En kuitenkaan pidätä henkeä sen suhteen. Harmittaa ja myönnän, etten ajattele myyristä erityisen kauniisti.
Kasvimaan luona lähes joka päivä nousee uusi keko maanpinnalle ja lisäksi monin paikoin maa pettää, kun alla onkin onkalo. Epäilen, että tänäkin vuonna porkkanoiden ja perunoiden kasvatus osoittautuu täysin mahdottomaksi, sillä sato menee parempiin suihin.
Myyristä huolimatta nyt nautitaan kukinnasta ja ensi kerralla kurkkaillaan, mitä kuuluu melonien ja munakoisojen taimille. Toivon mukaan sitten on jo niin lämmintä, että olen päässyt nekin istuttamaan kasvihuoneeseen.
Ihanaa toukokuun loppua ja kesäkuun alkua!
