Kuuma, kuiva kesä on ollut jälleen melko haasteellinen näin puutarhaharrastuksen kannalta. Kouvolassa vettä on satanut koko kesän aikana todella vähän ja silloin, kun on satanut, niin se on tullut aivan kaatosateena. Lämpötilat ovat jatkuvasti yli 30 astetta, eli vettä todella kaivattaisiin.
Kasvihuoneiden kasveja on toki kasteltu, mutta kasvimaalla olevat taimet ovat pääosin joutuneet pärjäilemään omillaan.
Kesäkurpitsat ovat lurputtaneet lehtiään välillä melko hurjankin näköisesti, mutta satoa alkaa nyt tulemaan ja melko runsaastikin. Vielä ei ole päästy maistelemaan, että vaikuttaako kuivuus sadon makuun, mutta pian sekin meille selviää.
Härkäpapujen osalta luulin satotoiveet menetetyiksi, kun kasvit pääsivät kuivumaan aivan kamalaan kuntoon. Onneksi ne näyttävät kuitenkin palkoja tekevän, eli härkäpapuja on tulossa.
Härkäpavuista teen pihvejä, jotka ovat maistuneet koko perheelle. Ne ovatkin niitä harvoja kasvisruokia, joista kaikki meidän perheessä tykkää.
Perheen pienimmäinen rakastaa herneitä ja on koko kesän toukokuulta saakka kysynyt lähes päivittäin, että joko herneitä pääsee syömään… Piakkoin odotus päättyy ja hän pääsee nauttimaan kesän lemppariherkuistaan kotipihassa.
Hurjasta nimestään huolimatta ’paska’ on aivan super herkullinen kurkku. Tänä vuonna meillä ei muita kurkkuja kasvakaan.
Toistaiseksi kaikki kurkut ovat kadonneet kasvihuoneesta suoraan suuhun, eli varsinaisesti ruokapöytään saakka ne eivät ole ennättäneet, mutta sehän ei haittaa. Meillä kasvihuoneet, kasvimaat ja hedelmäpuut ja -pensaat ovat aina olleet vapaata riistaa koko perheen käydä syömässä tuoreita herkkuja.
Usein vasta myöhemmin syksyllä satoa keittiöön saakka…
Tomaatteja ollaan syöty vasta ihan muutamia, mutta muutaman viikon kuluttua niitä kypsynee jo sen verran, että voi sanoa pääsevänsä kunnolla tomaattien makuun.
Toistaiseksi käydään pientä kisaa kypsyneistä tomaateista, että kuka ennättää käydä sadon nappaamassa suuhunsa…
Persikan kasvua on ollut mielenkiintoista seurata. Tällä hetkellä raakileita on kaksi. Kuten kuvasta näkyy, niin yksi on jälleen kuivunut ja epäilen, että toinen tämän hetkisistä raakileista kokee saman kohtalon. Ainakin kasvussa se alkaa nyt jäämään selkeästi jälkeen verrattuna kuvan raakileeseen.
Keväällä olin vain onnellinen, että puu on hengissä ja nyt jännitän, pääsemmekö lopultakin maistamaan omia persikoita. Pidetään peukkuja, että ainakin yksi persikka saadaan kypsäksi saakka.
Vaikka kuivuus selkeästi on vaikuttanut satoon, niin olen iloisesti yllättynyt siitä, mitä kaikkea satoa näyttäisi tulevan siitä huolimatta, etten ole kastellut kuin kasvihuonetta ja muutaman kerran kasvimaata.
Toivon kuitenkin, että saisimme piakkoin sadetta. Maltillista ja lempeää sadetta, sillä sitä todella jo tarvittaisiin.
