Nyt on mukavan seesteinen hetki puutarhan suhteen. Minusta tämä hetki ennen sadonkorjuun alkua tuntuu vähän sille, kuin aika olisi pysähtynyt.
Ei ole kiire mihinkään. Voi kaikessa rauhassa kuljeskella ympäri puutarha ihmetellen kasvua ja odotellen satoa samalla tehden pieniä perus-askareita.
Tomaateista poistan alimpia lehtiä muutaman per viikko ja tarkistan, ettei varkaat pääse kasvamaan. Suurin osa tomaateista on jo yltänyt kattoon saakka ja sitä mukaa katkon niiden latvat.
Onneksi on melko kuivaa. Tänäkin vuonna tomaatit ovat liian tiiviisti, mutta siitä on oikeastaan vasta syksyllä haittaa, kun lämpötilat laskevat ja alkaa olemaan yötä päivää kosteaa. Lehtien karsimisella saan tilaa tomaattiryteikkööni, mutta en ole pitänyt sillä vielä sen suurempaa kiirettä.
Paprikoista ainoastaan Patio Red´it ovat kypsyneet. Muut vielä kasvattelevat itseään, eikä ole tietoakaan kypsymisestä.
Tänä vuonna istutin enemmän kukkia kasvihuoneisiin kuin aiemmin. Minusta ne ovat aivan ihania ja aion jatkossakin panostaa myös kukkiin. Nämä koristetupakat ovat viihtyneet hyvin kasvihuoneen lämmössä ja myönnettäköön, että kasvihuoneessa olevat kukat ovat saaneetkin parasta hoivaa verrattuna muihin kukkiin.
Meillä on kasvihuoneissa kasvupenkit, jotka ovat todella näppärät. Ainoa kurjapuoli on, että seinän ja kasvupenkin välistä kasvaa rikkaruohoja. Sinällään se ei haittaa, mutta nokkoset tuppaavat olemaan vähän kurjia kavereita. Aina ne myös pääsevät kasvamaan isoiksi, kun en muista ottaa paksuja hanskoja mukaan kasvihuoneeseen mennessäni.
Olemme vähän myöhässä kurkkusadon suhteen, sillä emme ole saaneet vielä yhtäkään omaa kurkkua tänä vuonna. Yleensä tässä vaiheessa on kurkkuja syöty jo yllin kyllin.
Kasvimaalla maissit ovat kasvaneet kivasti. Pikkuhiljaa alamme jo saamaan omia herneitä ja kesäkurpitsoja, jotka ovatkin odotettuja herkkuja.
Kanat hinkuavat jatkuvasti kasvimaalle ja onnistuvat siellä saada tuhoa aikaan. Viritimme aitaa, joka estäisi niiden pääsyn sinne, mutta siitä huolimatta ne ovat muutamaan kertaan siellä möyrineet. Salaatit näyttivät maistuvan niille hyvin ja sen jälkeen ne vielä kuopivat koko maan ympäriinsä matojen toivossa. Eli tänä vuonna omaa salaattia ei päässyt nauttimaan kuin kanat.
Vaikka toisaalta harmittaa, niin yritän ajatella, että ompahan ainakin onnellisia kanoja, kun saavat toteuttaa itseään. Hauskaa niillä näyttää aina olevan, kun porukalla kuopivat maata. Hauskuus tosin loppuu lyhyeen, kun heidät huomataan…
Joka tapauksessa nautin suunnattomasti tästä hetkestä, kun on aikaa ihan vain nauttia puutarhan olemassa olosta. Omenat ja viinirypäleet kasvavat, marjat alkavat saamaan väriä, vadelmat alkavat kypsymään ja kasvihuoneista saa napostella tomaatteja päivittäin.
Ihanaa heinäkuun jatkoa myös Sinulle!
