Nyt kun joulu on ohi, niin on hyvä aika alkaa siirtämään katseet kohti ensi kesää ja sen istutuksia. Ainakin itselläni on juuri näin talvella hyvin aikaa tehdä suunnitelmia ja niiden teko auttaa jaksamaan pitkän talven yli. Talvisin koen aina suurta puutarha ikävää ja uusien suunnitelmien teko helpottaa sitä paljon.
Suunnitelmien teon aloitan pohtimalla edellistä puutarhakautta. Mikä onnistui ja mikä ei? Mitä haluan kokeilla uudelleen ja mitä aivan uutta haluan kokeilla?
Viime vuodesta itselleni jäi parhaiten mieleen tomaattien, paprikoiden, melonien ja kurkkujen kasvatus. Jokaisen kohdalla koin jonkinasteisen höyrähdyksen. Kurkkuja taisi kasvatuksessa olla 15 lajiketta, mutta loppujen lopuksi koin, että monet maistuivat melko samoilta ja kurkkujen käyttöaika on niin lyhyt, että ensi kesänä vähempi määrä saa riittää. Myöskään säilykkeinä meillä ei kurkkuja mene niin paljoa, että tuollaiset taimimäärät olisivat kannattavia. Olen kuitenkin haalinut jo viime kesänä paljon uusien lajikkkeiden siemeniä, joten lajikkeiden karsiminen tulee olemaan vaikeaa.
Kurkuista meillä meni eniten mini-kurkkuja, joita pieni tyttäreni olisi syönyt jokaisella puutarhakierroksella mielettömät määrät. Yksi taimi ei riittänyt, eli niitä täytyy ensi kaudella olla enemmän. Viime vuonna kasvatin Pony H-lajiketta ja edellisenä Mini Stars-lajiketta. Molemmat erittäin herkullisia ja helppoja kasvatettavia. Suosittelen! Ensi vuonna Pony H ainakin on kasvatuksessa, mutta sen kanssa yritän miettiä muutaman muunkin minikurkun. Minusta on niin suloista, kun pieni mekkoon pukeutunut kumppareissa lampsiva kiharapää kulkee ympäri tonttia etsimässä kurkkuja ja voi sitä riemua joka kerta, kun kurkun löytää herkuteltavaksi. Eikä mikä tahansa kurkku todellakaan kelpaa, vaan tyttö on todella tarkka siitä, mitä haluaa syödä. Mini-kurkkuja siis lisää ja paljon!
Kuvassa Pony H-kurkku. Koon lisäksi kiva kurkku myös siksi, että sen pinta on sileä. Piikikkäät kurkut ovat kurjia lasten poimia.
Viime kesänä kasvatin myös viidakkokurkkua, mutta sitä en aio kasvattaa ensi vuonna. Kurkut olivat tosi söpöjä, mutta maku ei ollut meidän mieleen. Luin, että niistä olisi saanut tehtyä hyviä säilykekurkkuja, mutta en kokeillut niistä tehdä mitään. Söpö ja mielenkiintoinen kokeilu kuitenkin.
Tomaatti-höyrähdys ei ole ainakaan vähentynyt, vaikka vielä syksyllä kuvittelin pystyväni olemaan maltillisempi sen osalta. Viime vuonna lajikkeita oli karkeasti noin 80, joista pitäisi nyt valita, mitkä pääsevät jatkoon ja mitkä eivät. Melkoinen määrä uusia lajikkeita odottaa siemeninä multaan pääsyä, eli vanhoista lajikkeista jatkoon pääsee maksimissaan 30. Eli se siitä maltillisuudesta. Onneksi puolisoni katselee jatkuvasti kasvihuonetarjouksia, sillä johonkin pitäisi saada mahdutettua myös melonit ja paprikat.
Tomaattien osalta en ole vielä edes aloittanut lajikkeiden valintaa, mutta lievästi kauhuissani katselin, että reilu parisen sataa lajiketta odottaisi siemeninä ja niistä pitäisi osata valikoima karsia ”maltillisiin” lukuihin. Mahdoton tehtävä.
Nämä kaikki ainakin ovat jatkossa.
Melonien osalta viime vuosi oli haasteellinen, sillä harsosääsket olivat kiusana koko esikasvatusajan ja loppumetreillä tuhot alkoivat näkymään viimeisien taimikasvatuksien osalta. Suurimmat vahingot kävivät melonien ja maissien taimille. Meloneita oli alkujaan reilu 10 erilaista, mutta harsosääskituhojen myötä kasvatukseen jäi 6 lajiketta ja kolmesta saimme satoa. Melonien määrää täytyy siis kasvattaa, jotta viime vuoden vahinko saadaan korvattua. Oma kasvattamat melonit olivat ihan super hyvänmakuisia, vaikka hedelmät jäivätkin pieniksi.
Käydessäni läpi siemenvarastojani havaitsin, että erilaisia melonilajikkeita oli siemeninä jo 18, joten ne riittävät. Täytyy piakkoin tehdä koekylvö, jotta tiedän, onko niiden itävyys vielä kunnossa. Siemenet ovat kuitenkin jo useamman vuoden vanhoja, joten koekylvö kannattaa tehdä. On kurja, jos huhtikuussa melonin kylvöjä aloittaessa huomaan, etteivät siemenet enää idä. Silloin alkaa olemaan jo myöhäistä alkaa hankkimaan uusia siemeniä.
Paprikoiden osalta keskityn makeisiin lajikkeisiin, sillä tulisia paprikoita meillä ei juuri kulu. Kaksi chilin taimea riittää meidän tarpeisiin. Makeiden paprikoiden siemeniä onkin haalittuna jo parisen kymmentä lajiketta ja niiden osalta meinasin kasvatukset aloittaa ihan näinä päivinä. Aikainen puutarhuri paprikan nappaa! Viime vuonna kylvin tammi- ja helmikuussa kaikki paprikat ja niin taidan tehdä myös tänä vuonna. Viime vuotisista lajikkeista kasvatuksessa lienee kaikki samat lukuun ottamatta Snacking Purplea, joka kauneudestaan huolimatta ei maun vuoksi yltänyt paprikoiden parhaimmistoon.
Paprikoiden osalta lisään reilusti lajikkeita viime vuoteen verrattuna, sillä niistä meillä tykkää kaikki. Paprikat menevät melko pieneen tilaan kasvihuoneessakin, joten niitä ei tarvitse onneksi karsia tilanpuutteen vuoksi. Paprikoiden kylvölistaa jo aloittelinkin. Kun aloitan kylvöt, kirjoitan kylvövihkoon, mitä olen kylvänyt ja milloin. Vihosta on aina hyvä tarkistella, mitä on kasvatellut minäkin vuonna. Lisään vihkoon kasvatuksen edetessä tietoja, esimerkiksi jos joku lajike on ollutkin väärä tai siinnä on muuten jotain erikoista. Samasta paikasta löytyy jatkossa helposti tieto kasvatuksien osalta. Täytyy kuitenkin myöntää, että kasvatuspuuhien ollessa kiireisimmillään tietojen kerääminen jää välillä tekemättä, mutta pyrkimys olisi saada tiedot kerättyä talteen.
Kasvimaan osalta mennään aika perinteisillä kasvatuksilla. Herneitä muutamaa lajiketta, sipulia reilusti, porkkanoita, perunoita, lehtikaalia, härkäpapuja ja reilusti kesäkurpitsoita. Vanhin tyttäreni rakastaa kesäkurpitsoita ja hänen kanssaan niitä kasvatettiin muutamana vuotena. Viime vuonna tuo into tarttui minuunkin, kun maistoin ensimmäistä kertaa kesäkurpitsakeittoa. Ai että se oli hyvää! Erilaisia kesäkurpitsoitakin on niin paljon, että se lienee ensi kesän uusi höyrähdys. Yritetään rajata lajikemäärä kymmeneen, mutta katsotaan kuinka meidän käy.
Itselleni ihan uusia kasveja tulee olemaan luffa, eli pesukurkku sekä kiwano.
Pesukurkun kasvatusta olen suunnitellut jo monena vuotena, mutta se on aina jäänyt, sillä en ole muistanut hankkia siemeniä ajoissa. Viime kesänä korjasin asian ja hankin siemenet seuraavaa vuotta varten. Hyvin mielenkiintoinen kokeilu ja itseäni siinnä houkuttaa ajatus, että mökkisaunassa kylpiessä voi itsensä pesemiseen käyttää itse kasvatettua pesusientä. Luffaa voi myös syödä, kun sen kerää pienenä, mutta itse meinasin kasvattaa sitä ihan vain pesusieneksi.
Kiwano on myös mielenkiintoinen kasvi. Yritin vuosi sitten sitä kasvattaa, mutta siemenet eivät itäneet ollenkaan. Lasken sen uudeksi kasviksi, koska en saanut siitä minkäänlaista kokemusta. Toivotaan, että tänä vuonna homma onnistuu paremmin. Ainakaan suurempaa epäonnistumista ei voi tulla.
Kukkien osalta teen suunnitelmia myöhemmin. Tarkoitus olisi, että ensi kesänä hyötypuutarhan osuus olisi pikkuisen pienempi kuin viime vuonna, jotta kerkiäisin paneutumaan kunnolla myös kukkapenkkeihin. Etenkin uusia perennapenkkejä puutarha kaipailisi minun mielestäni kovasti. Uusien perennapenkkien osalta suunnitelmat käynnistyvät varmaankin vasta tammikuun loppupuolella. Nyt yritän ensimmäiseksi saada paprikoiden ja tomaattien lajike-valinnat tehtyä. Seuraavassa postauksessa ollaankin sitten jo ensimmäisien kylvöjen parissa!
Mukavaa ja puutarha-onnellista uutta vuotta Sinulle!
