Kuten joka vuosi, etsin siemeniä kissojen ja koirien kanssa. Kuvittelisi, että kun sama toistuu vuosittain, niin oppisi laittamaan siemenet yhteen ja samaan talteen.
Mutta ei, niitä on jemmattu vähän sinne ja tänne. Ja useimmiten käykin niin, että silloin kun siemeniä tarvitsen, en löydä niitä ja sitten kesällä huomaan, että kas, täällähän oli juuri ne siemenet, mitä tarvitsin.
Siemeniä kyllä löytyy, mutta ei juuri niitä mitä olin ajatellut. Ehkä ensi vuonna ne löytyvät kaikki samasta paikasta…
Joka tapauksessa aloittelin vuoden ensimmäisien kylvöjen teon tutusti paprikoista. Ramiro Yellow, Red Cigarella, Oda ja vuosia kasvattamani tumman ruskea paprika, jonka nimi on hukassa, pääsivät ensimmäisenä kylvölistalle.
Ramiro Yellow ja ruskea paprika ovat olleet jo vuosia kasvatuslistallani, sillä ne ovat todella hyvänmakuisia ja runsassatoisia. Red Cigarellaa olen ehkä joskus kasvattanut, mutta siitä ei ole jäänyt muistikuvia, että millaisia paprikat olivat.
Oda on täysin uusi lajike itselleni. Siinnä pitäisi olla pientä tulisuutta. Kuvien perusteella jännä puna-violetti paprika. Mielenkiinnolla odotan, millainen paprika on livenä ja miltä se maistuu.
Osa siemenistä on niin vanhoja, että saa nähdä, miten ne itävät. Onneksi on hyvin vielä aikaa tehdä uusia kylvöjä, mikäli nämä eivät idä.
Kylvökset laitoin lämmitettävään minikasvihuoneeseen (klik), sillä olen huomannut siinnä itämisen olevan paljon nopeampaa.
Viime postauksessa pohdiskelin, mitä uutta tänä vuonna kasvattaisin. Mainitsin, että erilaisten hedelmäpuiden kasvattaminen innostaisi, mutta kukkakellarissamme on tuholaisongelmia, joka vähän laannuttaa tuota intoa.
Tänä vuonna ongelma on jälleen pahana ja ensimmäinen kasviuhri on jo tullut. Muistanette hehkuttamani aitoviikunan, joka selvisi edellisestä hyökkäyksestä ja joka viime vuonna oli tekemässä satoa. Nyt varsi on purtu poikki ja juuret tuhottu. En voi kuin toivoa, että persikkapuu säilyisi, sillä sen kuolema harmittaisi ihan valtavasti.
Tämän ongelman kanssa siis painimme ja tällä hetkellä tilanne tuntuu vähän toivottomalta.
Uutuuksista päädyin muutamaankin vaihtoehtoon. Okra ja munakoiso kuulostavat mielenkiintoisilta. Munakoisoa olen kertaalleen yrittänyt kasvattaa, mutta en saanut siitä satoa. Ja koska en ole tykännyt syödä sitä, niin totesin, ettei kannata kasvattaa uudelleen. Viime syksynä pääsin kuitenkin maistamaan munakoisoa eräässä ruuassa ja tykkäsin paljon, joten otan sen nyt uudelleen kokeiluun.
Okra taas on aivan vieras, joten innostuin siitä suuresti.
Toivottavasti ensi kerralla päästään jo ihailemaan sirkkalehtiä!
Upeaa ja satoisaa uutta vuotta 2023!