En ole varmasti minään muuna vuonna ollut näin riemuissani lumien sulettua. Yhä edelleen paikoitellen löytyy runsas kerros lunta, mutta nyt on jo niin paljon maata näkyvissä, että voi jo riemuita. Myönnän, että alkoi todella tuntumaan sille, että tänä vuonna kevät ja kesä on peruttu.
Nyt puutarhassa on jo paljon kukkia siellä täällä ja samalla, kun tekee pihahommia, voi nautiskella niiden kauneudesta.
Krookuksia meiltä löytyy ympäri pihaa. Niitä on kukkapenkeissä, nurmikolla ja pensaiden alla. Osa aurinkoisissa paikoissa ja osa varjoisissa, jotta saisin nauttia krookusten kukinnasta mahdollisimman pitkään. Tänä vuonna osa krookusten kukinnoista jäi lähes näkemättä, sillä niitä ympäröi niin suuret lumimäärät, etten päässyt niitä juurikaan ihailemaan. Siellä ne hangen keskellä, pienessä sulassa alueessa kukkivat.
Mutta ei hätää, kyllä tätä krookusten ihanaa ilotulitusta pääsee nyt ihailemaan!
Yleensä lumikellot ovat minusta todella sykähdyttävän ja herkän kauniita, mutta tänä vuonna valkoinen väri ei saa minua innostumaan. Suloisia ovat yhtä edelleen, mutta valkoista on nyt hetkeksi nähty tarpeeksi…
Helmililjat ovat minusta ihania! Niitä löytyy erisävyisinä ympäri pihaa.
Posliinihyasintteja kasvaa myös siellä täällä. Sain niitä joskus useamman sata sipulia kaupan päällisinä, joten istutin niitä puiden juurelle, kukkapenkkeihin ja nurmikolle.
En jostain syystä erityisesti innostunut saamistani sipuleista. Kuvan perusteella ne näyttivät tylsille, mutta kun istutuksen jälkeisenä keväänä näin ne ensimmäistä kertaa oikeasti, niin rakastuin. Aivan ihania kukkia, jotka aloittavat kukintansa jo todella varhain.
Jääkurjenmiekat aloittelevat kukintaansa. Rakastan jääkurjenmiekkoja! Niin pieniä ja kuitenkin niin super kauniita.
Kiurunkannus on hauska kasvi. Se ilmestyy keväällä, kukkii ja katoaa täysin. Näiden toivoisin leviävän, mutta jostain syystä näin ei ole tapahtunut. Vuodesta toiseen niitä kukkii muutama yksilö, mutta mitään laajaa kiurunkannusmattoa ei ole alkanut kehittymään. Harmillista, sillä se olisi tosi ihanaa.
Olin kuullut, että ne leviävät runsaasti, joten en tiedä, miksi meillä ei näin tapahdu. Mutta nämä ovat niin söpöjä, että onneksi saan nauttia pienestäkin määrästä.
Omenapuissa on jo nuppujen alut, perennapenkit alkavat pikkuhiljaa heräämään eloon ja kevätkukkijat ovat jo vauhdissa. Ihanaa ihanaa! Tuntuu, kuin itsekin heräisi uudelleen eloon. Energiaa riittää ihan eritavalla ja tuntuu, että voisin elää ulkona.
Ja hyvä niin. Sillä tekemistä riittää aivan valtavasti! Kasvihuoneisiinkin pääsin jo kurkkimaan ja totesin, että jälleen on syksyllä jäänyt kasvihuoneet kamalaan kuntoon, joten töitä riittää, jotta sinne pääsee tekemään istutuksia. Samoin puutarhassa näkyy se, että pari vuotta on otettu melko rennosti sen osalta.
Onneksi työt ovat mieluisia ja on ollut ihana jälleen kääriä hihat ja nauttia puutarhan töistä.
Mahtavaa toukokuuta!
