Vesimelonin kasvatus onnistuu Suomessakin kasvihuoneessa, sekä myös avomaalla suojaisassa, lämpimässä paikassa. Vesimeloni on kuitenkin yhä edelleen sen verran eksoottisen oloinen herkku, että sen kasvatuksessa onnistuminen on aina erityisen riemastuttavaa.
Vesimeloni vaatii lyhyen esikasvatuksen. Huhti-toukokuussa kylvö riittää vallan mainiosti. Tuolloin taimet eivät ehdi liian pitkiksi ja niiden käsittely on helppoa. Eri lajikkeet vaativat eripituisen esikasvatuksen, mutta esimerkiksi Sugar Babyt olen kylvänyt usein vappuna ja se on riittänyt hyvin.
Taimet istutetaan varsinaiselle kasvupaikalle vasta, kun hallanvaara on mennyt, sillä vesimeloni on erittäin kylmän arka.
Lannoitetta ja vettä vesimelonit tarvitsevat melko runsaasti kasvaakseen hyvin.
Kun kukinta alkaa, kannattaa pölytys varmistaa käsin. Emi- eli tyttökukassa(kuvassa alla) on pieni vesimelonin alku ja hede- eli poikakukassa on vain ohut varsi. Hedekukasta siirretään siitepölyä emikukkaan esimerkiksi pienen siveltimen avulla. Liian kylmässä pölytys ei onnistu, mutta kun lämpötila on reilu 20 astetta, niin homma kyllä luonnistuu.
Jo muutamassa päivässä näkee, onko pölytys onnistunut. Hedelmä alkaa nimittäin kasvamaan huikeaa vauhtia.
Vesimelonin kypsyys on asia, joka herättää usein kysymyksiä. Kypsä vesimeloni kumahtaa vähän onton kuuloisesti, kun sitä koputtelee hellästi.
Jos näyttää sille, että kasvukausi alkaa loppumaan kesken ja kylmät ilmat saapuvat, kannattaa melonit tuoda sisälle kypsymään.
Melonit myös säilyvät pitkään. Viime vuonna säilytin meloneita viileässä ulkoeteisessä ja itsenäisyyspäivänä herkuttelimme kauden viimeisellä omakasvattamalla vesimelonilla.
Jos et ole kasvattanut vesimelonia, niin suosittelen kokeilemaan ensi kesänä. Vesimelonin kasvatus ei ole läheskään niin hankalaa, kuin voisi kuvitella.
Tänä vuonna suurin vesimeloni on tällä hetkellä noin miehen nyrkin kokoinen. Pölytin sen kaksi viikkoa sitten ja nyt seuraillaan kasvun ihmettä!
