Heti joulun jälkeen alkaa multasormia syyhyttämään. Ihan vielä en ala tekemään kylvöjä, mutta suunnitelmien luominen on juuri passelia hommaa tähän aikaan vuodesta.
Selailen puutarhakirjoja ja -lehtiä, surffailen blogeissa etsien inspiraatiota ja haaveilen tulevasta kesästä.
Viime vuonna keskityin paprikoiden kasvatukseen ja sitä edellisinä kesinä erilaisiin tomaatteihin, ja joinakin vuosina kurkkuihin ja kesäkurpitsoihin. Villitykset vaihtelevat.
Nyt olen selkeästi innostunut melonien kasvatuksesta ja erilaisista hedelmäpuista. En toki unohda paprikoita, tomaatteja ja kurkkuja tänäkään vuonna, mutta määrät pysyvät hyvin maltillisena.
Kasvihuoneessa on nyt ollut ongelmana rikkaruohojen runsas kasvu. Niiden kukistaminen tuntuu olevan lähes päivätyönkaltainen urakka. Nokkonen, vesiheinä, juolavehnä ja vuohenputki valtaa kokoajan enemmän tilaa kitkemisestä huolimatta.
Parina kesänä olen kokeillut katetta, mutta sekään ei tunnu oikein auttavan. Ensi keväänä lienee siis aika vaihtaa mullat ja laittaa kasvupetien pohjalle uudet pahvit estämään rikkaruohojen kasvua.
Kasvimaiden osalta keskityn jälleen niihin kasveihin, joille on menekkiä. Kesäkurpitsoja, sipulia ja maisseja.
Haaveilen siitä, miten kuljen kahvikupin kanssa ympäri puutarhaa ihmetellen uusien kukkien avautumista, kuunnellen linnunlaulua ja maistellen hyötypuutarhan antamia.
Pihalammikon vesiliskojen ja sammakoiden keväisiä kutupuuhia unohtamatta, sillä niiden seuraaminen on yksi mielenkiintoisimmista asioista keväisin.
Myönnän olevani täysin kesäihminen ja vaikka lumen peittämä puutarha on kaunis, niin kaipaan silti kesän vihreyttä ja kukkien loistoa.
Suunnitelmissa olisi suhteellisen helppo ja vaivaton puutarhakesä, jossa pääosin keskittyisin nauttimaan puutarhasta ilman hirveää höösäystä. Se tosin jäänee suunnitelma-asteelle, sillä vanhassa puutarhassa ei työt lopu ikinä kesken ja parin viime vuoden rento-ote näkyy sielä sun täällä. Ehkä sen vuoksi kaipaankin kesää, jolloin voisin keskittyä yksivuotisten kasvien sijaan kukkapenkkeihin, pensaisiin ja puutarhan yleisilmeeseen.
Yritän siis malttaa mieleni, ettei tulevat esikasvatukset lähtisi jälleen kerran lapasesta, mutta saa nähdä, miten käy. Ainakin nyt on jo sen verran ikävä puutarhailua ja kasvien kasvattamista, että houkuttaisi kasvattaa vaikka ja mitä!
Yritän malttaa mieleni ja keskityn toistaiseksi vain nauttimaan aiempien kesien kuvista!
