Joka ikinen vuosi ainakin itselläni joku asia menee pieleen puutarhanhoidon suhteen. Luonnon oikut luonnollisesti vaikuttavat asiaan, mutta usein myös omassa toiminnassa on jokin moka, joka aiheuttaa epäonnistumisen. Yleensä otan virheistä opiksi, joten niistäkin on aina hyötyä.
Tämän vuoden suurin oma mokani liittyi kasteluun. Ajattelin, että laitamme kasvihuoneiden automaattisen kastelujärjestelmän toimintaan taimien istuttamisen jälkeen, mutta jostain syystä se venyi venymistään. Kauden alussa kastelukannulla kastelu on mukavaa puuhaa, joten asia ei tuntunut niin akuutille.
Kuitenkin heinäkuussa aloin kyllästymään totaalisesti kasteluun ja huomasin, että aloin tekemään sen huolimattomasti. ”Kyllähän nuo hyvin näyttää pärjäävän”-tyyppisesti. Taimet olivat jo niin isoja, että kastelujärjestelmän laitto olisi ollut todella hankalaa ja pohdin, että ehkäpä kausi saadaan loppuun kastelukannun voimin.
Väärin! Huomasin elokuussa, että kastelut alkoivat harvenemaan ja silloinkin vesimäärä oli aina vain vähäisempi. Eli kun satokausi oli kuumimmillaan, niin vesimäärä oli kasveille aivan liian pieni.
Satoa saatiin silti ihan hyvin, mutta paremmin olisi saatu, jos kastelu olisi todella ollut kunnossa. Erityisesti tämä vaikutti tomaatteihin, jotka alkoivat tippumaan. Kun otti yhden tomaatin, tipahti maahan samalla kertaa useampi. Myös vesimelonit olisivat olleet varmasti suurempia kunnollisella kastelulla.
Myöskään kesäkurpitsojen kasvatus ei onnistunut toivotulla tavalla. Saimme kesäkurpitsoja jonkun verran, mutta taimimäärään nähden sato oli todella vähäinen. Taimet lähtivät ensin oikein hyvään kasvuun ja ne kukkivatkin hyvin, mutta kukat olivat pääosin ns.poikakukkia ja ne harvat ns tyttökukat eivät pölyttyneet ennen kuin tajusin itse niitä alkaa pölyttämään. Aiemmin pölytystä ei ole tarvinnut tehdä itse, joten liekkö pölyttäjien vähyys olisi ollut syynä.
Ylipäätään tänä vuonna pölyttäjiä tuntui olevan todella vähän. Normaalivuosina puutarhassa kuuluu pölyttäjien iloinen surina, mutta tänä vuonna oli hyvin hiljaista niiden osalta. Ihmettelin jo keväällä, kun vaahteramme alla oli hiljaista. Yleensä vaahteran kukinnan aikaan puun alla on mahtavaa kuunnella hurjaa pölyttäjien surinaa, mutta tänä vuonna sitä ei kuulunut. Pohdiskelin jo silloin, että mitähän on tapahtunut.
Meillä ei käytetä torjunta-aineita ja pölyttäjille on tarjolla heti keväästä alkaen ravintoa, mutta siitä huolimatta tänä vuonna tilanne oli heikko.
Tänäkään vuonna ei onnistunut Pepinot. Kasvatin taimet siemenestä saakka ja niistä tuli suuret puskat, jotka kukkivatkin hyvin. Mutta kukista ei lähtenyt kehittymään hedelmiä ollenkaan. Tämä on nyt kolmas kerta, kun yritän kasvattaa Pepinoja, vaikkakin ensimmäistä kertaa kasvatin ne siemenestä. Kertaakaan ne eivät ole onnistuneet.
Lisäksi tänä vuonna kiwanoiden esikasvatus epäonnistui täydellisesti. Siemenet itivät hyvin ja taimet tekivät ensimmäiset varsinaiset lehdet, mutta lehdet alkoivat kuivumaan ja lopulta koko taimi kuoli. Tälle en keksinyt mitään syytä. Aiemmin kiwanoiden taimikasvatus on sujunut ongelmitta ja mielestäni kasvatin niitä samoin kuin aiemmin, joten en tiedä, mikä meni pieleen.
Nämä olivat tämän vuoden suurimmat epäonnistumiset. Lisäksi kurkuista saimme tosi myöhään satoa ja herneiden sato jäi vähänlaiseksi, mutta molempia saimme kuitenkin tarpeeksi loppujen lopuksi. Kurkkujen osalta hyvää kannatti odottaa ja herneitä ei niin paljoa kulu, että pieni sato olisi haitannut. Lähinnä nuorimmaisemme kävi tyhjentämässä hernepuskat sitä mukaa, kun palkoja kasvoi.
Kaiken kaikkiaan vuosi oli ihan hyvä. Ensi vuodelle otan opiksi kastelun suhteen, enkä kuvittelekaan kastelevani kahta kasvihuonetta kastelukannujen voimin!
Joka vuosi teen yhteenvedon, jossa käyn läpi kauden onnistumiset ja epäonnistumiset. Joka vuosi opin jotain uutta ja sehän puutarhaharrastuksesta tekeekin mielenkiintoisen. Jos haluat lukea tämän vuoden onnistumiset, niin löydän kyseisen postauksen alta.
Ensi kerralla mietitään jo joululahjoja puutarhaintoilijoille, eli luvassa ihania joululahjavinkkejä.
