Puutarha alkaa pikku hiljaa heräilemään uuteen kauteen. Kevätkukkijat värittävät puutarhaa ja lumikasojen alta paljastuu hurja määrä tekemätöntä työtä.
En oikein tiedä, hihkuisinko innosta vai huutaisinko kauhusta. Työmäärä näyttää todella hurjalle, mutta toisaalta sitähän puutarhanhoito on. Työtä, joka ei lopu koskaan. Ja siksi se on niin mahtavaa.
Valitsen siis riemusta hihkumisen!
Kevätkurjenmiekat ja krookokset tuovat toivottua ja odotettua värikkyyttä puutarhaan. Olen istuttanut krookuksia pieninä ryppäinä lähes kaikkialle puutarhaan. Aurinkoisemmissa paikoissa krookukset ovat kukkineet jo monta viikkoa ja alkavat nyt lakastumaan. Mutta varjoisammissa paikoissa olevista ei vielä näy juurikaan mitään.
Rakastan krookuksia ja halusin niiden kukinnan kestävän mahdollisimman pitkään. Näin se on onnistunut ja saan nauttia krookuksista joka kevät lähemmäs pari kuukautta.
Kasvupaikan lisäksi myös lajike vaikuttaa. Osa lajikkeista puskee läpi jo lumesta ja osa taas lähtee kasvuun paljon myöhemmin.
Keijunkukat ovat tänä vuonna talvehtineet todella hyvin. Kunnon lumikerros on antanut niille hyvää suojaa. Keijunkukat ovat ehdottomasti yhtiä lemppari perennojani niiden näyttävän lehdistön vuoksi.
Lehtoimikät ovat jo lähteneet kasvuun. Niiden kukinta on yksi kevään kohokohdista, sillä näiden pinkit ja siniset kukat ovat äärimmäisen suloisia ja myös pörriäiset rakastavat niitä. Näiden ympärillä käy aina keväisin kukinnan alettua melkoinen kuhina.
Kasvimaalla salviat, tinjamit ja mintut ovat lähteneet kasvuun. Mintun kanssa saatan vielä joskus olla pulassa, sillä kaikista varoituksista huolimatta istutin sen kasvulaatikkoon ja odotuksien mukaisesti se on lähtenyt valtaamaan alaa.
Meillä on kuitenkin niin suuri puutarha, että oletan mintunkin mahtuvan sinne rehottamaan ihan vallan mainiosti. Kasvulavoissa toki voi olla haasteellista tämän hillitseminen, mutta se on sitten sen ajan murhe, jos minttu lähtee liikaa niissä leviämään. Onneksi kasvulavojen paikkaa voi vaihtaa, jos muu ei auta.
Nokkoset ovat lähteneet jo kasvuun. Kumminhan sitä ajattelisi; ensimmäisien rikkaruohojen kitkentä jo kutsuu vai ensimmäisen sadonkorjuun aika on jo lähellä? Taidan valita jälkimmäisen, sillä rakastan nokkoslettuja!
Kaiken ihanuuden ympärillä kuitenkin todellisuus huutaa työntekijäänsä. Jätän perennapenkit siistimättä syksyisin ja otan ne käsittelyyn vasta keväällä. Tosin, joka kevät joudun perustelemaan itselleni, miksi näin toimin, sillä perennapenkkini näyttävät karmivalta lumien sulettua.
Mutta ei se mitään. Vähän haravan heilutusta ja oksien katkomista, ja sen jälkeen pikkuisen aikaa uudelle kasvulle, niin taas näyttää hyvältä.
Samalla, kun aloitan perennapenkkien siivoukset, niin teen myös kalkituksen. Joka vuosi en sitä tee, mutta nyt on mennyt useampi vuosi ilman kalkitusta, joten tänä vuonna on senkin aika. Siitä hetken kuluttua teen kevätlannoitukset.
Lannoituksen pyrin aina ajoittamaan niin, että sen jälkeen sataisi. Näin lannoite tulee kasvien käyttöön ilman, että minun tarvitsee erikseen alkaa kastelua tekemään.
Kurkkasin myös kasvihuoneisiin ja totesin, että on paras kääriä hihat ja ottaa matkaan mukaan runsaasti työintoa, sillä kasvihuoneiden peseminen tulee viemään joitakin tunteja.
Se, mikä innostaa puuhaan, on ehdottomasti ajatus siitä, ettei mene montaa viikkoa, kun kasvihuoneet pääsee taas täyttämään!
Aurinkoista ja työintoista kevättä Sinulle!
