Tuntuu siltä, että kevät on kauhean myöhässä, sillä lunta on täällä Kouvolan seudulla vielä todella paljon ja jatkuvasti sitä sataa lisää. Yleensä tässä vaiheessa saa jo alkaa odottelemaan ensimmäisien piippojen ilmestymistä, mutta tänä keväänä suurin pihalla näkyvä kevään merkki on räystäiltä tippuva vesi. Muutoin ei suoranaisia kevään merkkejä meillä vielä näy.
Viime päivinä on paistanut aurinko ja päivisin lämpötila kohoaa onneksi selvästi plussan puolelle. Aurinko lämmittää jo aivan ihanasti kasvoja, kun käy ulkona pyörähtämässä.
Auringon lämmön ja räystäiltä tippuvan veden lisäksi kevään tuntua luo upea lintujen konsertti, joka voimistuu päivä päivältä. Jos sulkee silmänsä ja kääntää kasvonsa kohti aurinkoa, voisi kuvitella kevään olevan paljon pidemmällä, mitä se lumen perusteella onkaan.
Ihan hetkeen ei tarvitse haaveilla pääsevänsä kasvihuoneeseen. Vaikka nyt lumen määrä näyttää toivottomalta, niin onneksi tiedän, että nopeasti ne sulavat, kun päivät kunnolla lämpenevät. Tänne seudulle on nyt luvattu mukavasti auringonpaistetta ja lämpöasteita, joten ei lumi loputtomiin maassa pysy.
Keväällä puutarhaharrastajasta tuppaa tulemaan hyvin malttamaton, kun polttelisi jo niin paljon päästä puutarhahommiin ja tuntuu, ettei lumet ikinä sula tarpeeksi nopeasti. Kuulostaako yhtään tutulta? Itse huomaan painivani lähes joka vuosi saman asian kanssa. Uskon sen siis kuuluvan puutarhahullun taudin kuvaan.
Onneksi kevät-fiilistä saa myös talvetetuista kasveista. Kellarista haetut hedelmäpuut kukkivat jo. Aprikoosipuun kukinta alkaa pikku hiljaa olemaan loppusuoralla, joten jännityksellä odotan, että alkaako kohta näkymään raakileita. Tämä on itselleni ensimmäinen kevät, kun pääsen näiden eksoottisten hedelmäpuiden kukinnasta nauttimaan ja toivon kovasti, että onnistun pölytyksessä. Olen nyt useampaan kertaan siveltimen kanssa kukkia pölyttänyt. Ei tarvitse enää kauan odotella, ennenkuin tiedän, olenko pölytyksessä onnistunut.
Persikkapuun kukat ovat myös aivan lumoavan kauniit. Molemmat puut viettivät talven kellarissa ja helmikuussa nostin ne valoon, kun niissä alkoi näkymään nuppujen alkuja.
Toin kellarista valoon myös verenpisarat, sinisateen, hortensiat, pelargoniat sekä kiiwin. Pienin askelin ne alkavat heräilemään uuteen kasvuun. Olen nyt varovasti antanut talvetetuille kasveille vettä, mutta vain pieniä määriä kerrallaan, jottei juuret mätäne liiasta kosteudesta. Sitten, kun kasveissa on jo kunnon lehdet, niin sitten kastelun suhteen voi olla huolettomampi.
Kellarissa alkaa daalioidenkin juurakot heräilemään, mutta niitä en ole vielä valoon tuonut. Saunatupa täyttyy muista talvetetuista kasveista ja sisätilat hyötykasveista, joten daalian esikasvatukseen minulla ei ole tilaa. Onneksi ne yleensä ehtivät hyvin kukkimaan, vaikka istuttaa juurakot keväällä suoraan maahan.
Vaikka tosiaan lunta on paljon, alkaa puutarhaharrastajalla olla jo kiireiset ajat taimikasvatuksen ja talvetettujen kasvien hoidon kanssa. Itse rakastan kevättä ja tuntuu, että saan virtaa heti lisää, kun aurinko alkaa paistamaan. Ei aikaakaan, kun oikeasti pääsee taas puutarhassa kitkemään, istuttamaan, möyrimään ja ihmettelemään. Vielä ihan pieni hetki jaksetaan malttaa, niin sitten se ihana aika taas koittaa!
Ensi kerralla kurkitaan taas, mitä taimille kuuluu. Pikku hiljaa itselleni alkaa valkenemaan jälleen se tosi asia, että olen pulassa taimimäärän kanssa. Onneksi se on positiivinen ongelma!
Ihanaa kevään odotusta Sinulle!