Ensimmäiset yöpakkaset ovat jo olleet ja luntakin on sadellut. Taitaa siis olla aika myöntää, että puutarhakausi on nyt päättymässä. Toki puutarhakausi jatkuu edelleen esimerkiksi haravoinnin merkeissä, mutta itse ajattelen puutarhakauden päättyneen, kun sato on korjattu.
Nyt on se aika, kun laitetaan kausi pakettiin ja jäädään odottelemaan seuraavaa kautta. Talvetettavat kasvit pääsevät kellariin odottelemaan ensi kevättä, kasvihuone pestään ja puutarhavälineet viedään varastoon.
Viime vuonna kaikki puutarhakoristeet ja -välineet jäivät lumen alle ja keväällä niitä etsiskeltiin ympäri tonttia. Järjestelmällisyys ei ikävä kyllä kuulu hyveisiini. Tänä vuonna aion olla viisaampi.
Viime talvena jänikset söivät hedelmäpuita paljon, mutta yllättävää kyllä lopullisia vaurioita koki vain perheomenapuu. Sekin on vielä hyvässä hengessä, mutta oletettavasti siitä tulee jatkossa vain yhdenlaisia omenoita.
Olen aiemmin ollut todella tarkka hedelmäpuiden suojaamisesta, mutta viime syksynä jostain syystä suojaus unohtui ja vahingot pääsivät tapahtumaan. Sen verran asia keväällä harmitti, että tänä vuonna suojaus tehdään jälleen.
Töitä puutarhassa siis vielä riittää suojauksien, haravointien ja siivouksien osalta.
Tämä kausi oli monessa suhteessa haasteellinen ja ehkäpä sen vuoksi jätän sen mielelläni taakseni. Ajatukset alkavat olemaan jo seuraavassa kaudessa ja uudet suunnitelmat alkavat muodostumaan.
Toisaalta tämä prosessi yllättää itseni joka vuosi. On valmis luopumaan, mutta silti suunnittelee seuraavaa kautta. Vaikka en talvesta muuten piittaa, niin kotipuutarhurille se on myös mukava tauko, jonka jälkeen on taas uutta puhtia työskennellä puutarhassa. Vuosittain toki myös olosuhteet muuttuvat, kun luonnolla tuppaa olemaan omat oikkunsa.
Toivon kovasti, että ensi vuonna vesimyyristä ja kasvihuoneen homeesta ei ole haittaa, kanat eivät kaiva kukkapenkkejä ja kasvimaita uuteen uskoon ja alkukauden yö- ja päivälämpötilojen ero ei ole niin valtava. Kahteen näistä voin itse vaikuttaa ja uskon, että tämän vuoden opit ovat korvan takana ja ne tulee hyödynnettyä ensi vuonna.
Puutarhaharrastus on siitä antoisa, että joka ikinen vuosi oppii jotakin uutta. Joka vuosi tulee tehtyä virheitä, joka vuosi on uusia haasteita ja joka vuosi niistä oppii jotakin. Onnistuminen on luonnollisesti aina hieno tunne, mutta uskon siihen, ettei onnistumisen riemua voi kokea, ellei välillä myös epäonnistu tai joudu painimaan haasteiden kanssa.
Tänä vuonna koin haasteista huolimatta monta onnistumista, esimerkiksi taimikasvatukset sujuivat erittäin hyvin, kiwanot tekivät suuren sadon ja saimme syödä omakasvattamia tuoreita paprikoita puoli vuotta.
Kiitollisin mielin alan valmistautumaan talveen. Tämä oli hieno puutarhavuosi ja ensi vuonna olen taas paljon viisaampi.
