Kevät on siitä ihanaa aikaa, että puutarhassa tapahtuu koko ajan jotain ja hyvin nopealla aikataululla. Päivittäin löytyy uusia kukkijoita tai heränneitä perennoja. Syksyllä maahan piilotetut sipulit alkavat tuomaan istuttajalleen iloa. Puiden ja pensaiden silmut alkavat pullistumaan ja luovat lupauksia kesän vihreydestä.
Lintujen konsertti on jatkuva ja kevään tuoksu lähes huumaa ihanuudellaan. Auringostakaan ei tunnu saavan tarpeekseen, vaan nauttii sen lämmöstä täysin siemauksin.
Kuten ehkä huomaa, minä todella rakastan kevättä. Se on ihanalla tavalla kiireistä aikaa. Taimikasvatukset ovat loppusuoralla, kasvihuoneet pitää laittaa valmiiksi uutta kasvukautta varten, kukkapenkit täytyy kevätkunnostaa ja paljon muutakin puuhaa riittää. Onneksi keväällä itsekin herää luonnon kanssa yhtä aikaa ja tuntuu, että virtaa riittää lähes loputtomiin.
Meidän puutarhassa kukkii tällä hetkellä krookukset, scillat ja posliinihyasintit. Laukat, tulppaanit ja narsissit ovat vasta pieniä alkuja. On kuitenkin ihanaa tietää, että nyt kukinta jatkuu puutarhassa taukoamattomasti syksyyn saakka. Kun pikkusipulit lopettavat kukintansa, on vuorossa tulppaanit, narsissit ja laukat. Ja sitten alkavat jo perennatkin kukkimaan ja mikä parasta, hedelmäpuut.
Meillä jäi syksyllä tekemättä hedelmäpuiden suojaukset ja ikävä kyllä se näkyy. Jänikset ovat kiittäneet kiireisiä ja laiskoja puutarhan hoitajia. Toisaalta, runkosuojat, joita yleensä olemme käyttäneet, eivät olisi tänä vuonna auttaneetkaan, koska lunta oli niin valtavasti. Onneksi ainoastaan yksi puu on syöty niin pahasti, ettei se siitä toivu. Muista on syöty lähinnä oksia. Perheomenapuusta tosin saamme jatkossa todennäköisesti vain yhtä lajiketta. Onneksi se ei ole niin vakavaa. Oppirahat on kuitenkin maksettu ja ensi syksynä suojien kanssa ollaan jälleen tarkkana.
Peltomyyrät on kaivelleet kukkapenkkeihin ja nurmikoihin koloja, mutta ilmeisesti muuten eivät ole tuhoja tehneet. Puiden luona en onneksi ole niiden käytäviä havainnut.
Vielä on turhan aikaista sanoa perennojen talvehtimisesta muuta kuin, että hyvältä näyttää. Paljon on kasveja alkanut heräilemään, mutta osa uinuu talviuntaan, kuten kuuluukin. Jätän aina talveksi perennojen varret ja lehdet talvisuojaksi ja siivoan penkit vasta keväällä. Nyt onkin ihanat ilmat tehdä pihalla hommia, joten viikonlopun aikana olisi tarkoitus siistiä lumettomat kukkapenkit ja tehdä kevätlannoitus.
Jaloruusut ovat alkaneet heräilemään aurinkoisella seinustalla. Varjoisammassa paikassa ei ruusuissakaan ole nähtävissä vielä mitään elämää. Suurella tontilla näkyy hyvin aurinkoisien ja varjoisien paikkojen erot. Olen pyrkinyt näitä eroja hyödyntämään etenkin kevätkukkijoiden osalta. Kukinta alkaa aikaisin, mutta saan nauttia pitkään niiden kauneudesta. Esimerkiksi krookuksista osa on jo kukkinut loppuun ja osa vasta nousee maan pinnalle.
Ei mene onneksi enää kauaa, kun taimet pääsee istuttamaan kasvihuoneeseen. Meillä alkaa jo olemaan melkoisen ahdasta ikkunoiden edessä. Pesin kasvihuoneen jo valmiiksi ja nyt vain odottelen, että yölämpötilat alkavat kohoamaan. Itselläni ei ole kasvihuoneessa lämmitystä, joten en uskalla istuttaa sinne mitään ennenkuin toukokuun puolella. Kasvihuoneessa on kuitenkin käytävä fiilistelemässä joka päivä. Se lämpö ja tuoksu tekee onnelliseksi ja saa odottamaan vielä malttamattomampana kesän alkamista!
Ensi kerralla Hillevin puutarha-blogissa kylvetään vielä viimeiset esikasvatettavat kasvit. Toivon mukaan saan nekin vielä johonkin mahtumaan…
Ihanaa pääsiäistä!