Viime kerralla ruodin kauden onnistumisia ja tällä kertaa pohdiskelen, mikä epäonnistui ja miksi. Sellaista vuotta ei ole tainnut ollakaan, että kaikki olisi onnistunut täydellisesti.
Epäonnistumisiin voi vaikuttaa luonnon oikut, mutta yhtälailla usein omasta toiminnasta löytyy syy. Aina parempi, jos syy on omassa tekemisessä, jotta siitä voi ottaa opiksi tulevia vuosia ajatellen.
Tämän kauden epäonnistujat olivat kesäkurpitsat ja vesimelonit.
Vesimelonien kohdalla en osaa varmaksi sanoa, mikä meni pieleen. Taimet kasvoivat hyvin, ne kukkivat runsaasti ja raakileita alkoi kasvamaan useita. Ongelmana oli, että hedelmät jäivät todella pieniksi. Kasvu vain yht äkkiä aina pysähtyi.
Lajikkeena minulla oli Sugar Baby, joka toki on pieni lajike olemassaan, mutta ei sen näin pieni pitäisi olla. Kuitenkin olen havainnut useana vuonna, että juuri Sugar Babyt usein jäävät todella pieniksi.
Ensi vuonna vaihdan lajikkeen johonkin suurempaan ja kasvatan sen muutoin samalla tavalla. Jännä nähdä, että miten käy.
Vaikka vesimelonit olivat pieniä, niin maku oli todella hyvä, eli ihan floppi ei tämäkään onneksi ollut.
Viimeinen vesimeloni syötiin tänään. Se oli kauden pienin, eli noin aikuisen miehen nyrkin kokoinen. Tämä on kypsynyt sisällä ja hedelmälihan väri on todella haalea. Melko suurella epäilyksellä maistoimme, mutta yllätyimme: täydellisen makea ja herkullinen.
Kesäkurpitsoiden kohdalla vika löytyy ehdottomasti peilistä, sillä taimet joutuivat pärjäämään liian vähäisellä vedellä alkukaudesta, enkä myöskään pölyttänyt kukkia vaikka huomasinkin, ettei pölyttäjiä juurikaan pörrännyt lähettyvillä.
Välihuomautuksena totean saman, minkä olen sanonut aiemminkin; pölyttäjien määrä on vähentynyt ainakin meillä ihan huomattavasti viime vuosien aikana. Kuvittelisin, että meillä on pölyttäjillekin ihan hyvät oltavat, mutta jostain syystä määrä vähenee vähenemistään. Surullista.
Moneen kertaan ajattelin, että kukat pitäisi käydä pölyttämässä, sillä suuri osa hedelmien aluista surkastui pois, eli ne eivät olleet pölyttyneet. Tämä kuitenkin jäi ajatuksen tasolle, joten satomme jäi hyvin pieneksi siihen nähden, mitä se olisi voinut olla.
Nämä virheet on onneksi helppo korjata ensi vuonna, eli moka on lahja tässäkin asiassa.
Ilmeisesti vuodet ovat opettaneet paljon, sillä suurempia epäonnistumisia ei tänä vuonna tullut. Onnistumisien taustalla olevia oppeja olen käsitellyt edellisessä postauksessa, eli sekin kannattaa lukea, mikäli se on jäänyt väliin.
Ensi kerralla blogissa pohditaan, millä keinoilla kotipuutarhuri selviää talven ajan, kun ulkona ei pääse toteuttamaan omaa puutarhaintoaan.
