Elokuu muistuttaa itseäni aina syksyn lähestymisestä, eikä helteiden vaihtuminen sateeseen ainakaan syksyisiä ajatuksia vähennä. Hyötypuutarhan kannalta tämä kuitenkin on niin ihanaa aikaa, etten osaa surra syksyn lähestymistä (vaikka en syksystä, saati talvesta pidäkään).
Omenapuut notkuvat omenoista, liiaksikin. Muutamia vuosia sitten yritimme muka rajulla kädellä harventaa vanhoja omenapuitamme, mutta omenoiden kasvaessa huomasimme, kuinka vähän harvennusta olikaan tehty. Oksat roikkuvat lähes maassa ja viime yönä yksi suuri oksa oli katkennut. Viime yönä ei myrskynnyt, joten olettaisin painon olleen niin valtava omenoiden ja sateen ansiosta, että kantokyky oksalla yksinkertaisesti loppui.
Saa nähdä, kuinka puumme tästä selviää.
Päärynä tuottaa myös mukavan monta päärynää, mutta aina vain ihmettelemme, miksi viereinen puu ei kuki eikä tee hedelmää. Sinä vuonna, kun päärynäpuut ostettiin, niin molemmissa oli kukkia, mutta sen jälkeen toinen ei ole kukkinut kertaakaan. Tuosta hetkestä on jo 7 vuotta, joten saa nähdä kukkiiko se ikinä.
Marjapuskilla käydään ahkerasti koko perhe. Meidän ihmisten lisäksi puskia tyhjentää kanat ja koira. Koska emme tee hilloja tai mehuja, niin olen erittäin tyytyväinen, että marjat maistuvat kaikille tuoreeltaan, eivätkä jää maahan maatumaan.
Kirsikat alkavat olla pääosin syöty ja luumujen kypsymistä odotetaan innolla. Kriikunoita näyttäisi tulevan reilusti, mutta luumuja sen sijaan vähemmän.
Kasvihuoneissa tämän vuoden kunkku on ehdottomasti ollut paprika. Ajatuksenani oli, että laitamme paprikoita myös pakkaseen, mutta niin tehokkaasti olemme niitä tuoreeltaan syöneet, että ainakaan toistaiseksi pakastimen täytettä kypsyneistä paprikoista ei olla saatu.
Tomaateista yksikään ei ole ehtinyt keittiöön saakka. Aina, kun joku vähänkin on kypsymään päin, niin joku sen ehtii nappaamaan parempiin suihin. Eipä haittaa. Luulen, että vähän myöhemmin tomaattien suhteen ollaan vielä ihmeessä, että mihin nämä kaikki laitetaan ja sitten on ihanan tomaattikeiton aika.
Muutaman vesimeloninkin saamme, mutta kovin hitaasti nekin kasvavat nyt kun ilmat viilenivät. Toivon mukaan pian sateet väistyvät ja saisimme vielä nauttia lämmöstä. Vesimelonien lisäksi sitä arvostaisi myös munakoisot.
Kurkkuja olemme alkaneet vasta nyt saada kunnolla ja itseasiassa nyt olisi hetki, jolloin pitäisi alkaa kokeilemaan säilykkeiden tekoa niistä, sillä kurkut tuottavat satoa niin paljon, ettei niitä tuoreeltaan ehditä syömään. Täytyy siis etsiä hyviä reseptejä ja laittaa kokeilevakeittiö pystyyn.
Summasummarum, sen sijaan, että murehtisin kesän lopun lähenemistä, nautin sadosta.
Ihanaa elokuuta!
