Kevään ihanuus; taimissa alkaa olemaan raakileita ja ulkona kukkii kevätkukat. Tämä on se kuuluisa Hetki ennen hunajaa, josta Nalle Puh sanoi, että se on hetkistä paras.
Paprikan taimet ovat kasvaneet hyvin ja niissä on jo isot raakileet. Ymmärrät varmasti harmitukseni, kun kerron, että pääsiäisenä osa taimista tipahti ikkunalaudalta, eikä vahingoilta tietenkään vältytty.
Mutta ei auta kuin todeta, että ihan omaa vikaa; olin jo useamman päivän ajatellut, että raakileet painavat sen verran, että taimet näyttävät kohta putoavan. Ja koska en asialle tehnyt mitään, niin yht äkkiä vain rytinä kävi ja taimet olivat alhaalla.
Onneksi melko pienillä vaurioilla selvittiin; muutama iso raakile putosi ja yksi latva katkesi. Ja mikä parasta; vain osa taimista putosi, joten ei hätiä (harmittaa silti vähän).
Tomaatit olivat jälleen kasvaneet pitkiksi, joten istutin ne maitotölkkeihin siten, että kiersin vartta reilusti mullan alle. Annoin tomaattien etukäteen kuivahtaa reilusti, jotta varsista tuli pehmeät ja joustavat. Sitten ne oli helppo kieputtaa maitotölkin sisään ja laittaa multaa päälle.
Näin taimista kasvaa vahvempia ja tomaattitertut alkavat kasvamaan jo alempaa.
Amppelitomaateissa näkyy jo ensimmäiset nuput. Tästä hetkestä on vielä pitkä aika odotettavana ennen kuin pääsee maistelemaan omia tomaatteja. Onneksi tunnettu tosiasia on, että hyvää kannattaa odottaa.
Kevätkukkijoita putkahtelee meidän pihassa milloin mistäkin. Olen tarkoituksella istutellut niitä sinne ja tänne, sillä rakastan kevätkukkijoita.
Ne on pieniä, mutta niin sitkeitä, kestäviä ja suloisia. Oli kelit mitkä tahansa, niin kevätkukkijat pärjäävät. Lämpimäni keväinä vähän vähemmän aikaa kuin viileinä, mutta yhtälailla joka vuosi ne nousevat ilahduttamaan.
Krookukset ovat kukkineet nyt kuukauden ajan. Kuten olen aiemminkin kertonut, niin olen tarkoituksella istuttanut kaikenkirjavia krookuksia hyvin erilaisiin kasvupaikkoihin.
Osa on kohdassa, josta lumet sulaa aina ensimmäisenä, jolloin krookuksista pääsee nauttimaan jo todella aikaisin. Ja osa on aivan varjossa, siellä mistä lumi sulaa viimeisenä. Noin parisen kuukautta kestää meillä krookuksien kukinta ja koska ne ovat minusta niin ihania, niin nautin jokaisesta hetkestä.
Osa tämän vuoden krookuksista on jo kukkinut loppuun, osa on aloittelemassa kukintaansa ja osassa on vasta nuput tulossa.
Kasvihuoneiden valmistelu uuteen kasvukauteen on jo käynnissä. Kasvupenkit on kitketty, seinät pesty ja nyt vain odotellaan kelien lämpenemistä, jotta pääsee tekemään istutuksia.
Vielä on kylvökin vähän tekemättä, mutta niistä lisää seuraavalla kerralla.
