Tänä vuonna ruukkupuutarhassa on edetty hieman tavallista myöhemmällä aikataululla. Istutin suurimman osan taimista ulos vasta puolitoista viikkoa sitten, sillä olimme alkukesästä reissussa. En halunnut ottaa riskiä, että taimille sattuisi poissaolomme aikana joko hallayö tai toisaalta yllättävä hellejakso, joka kuivattaisi ruukut hetkessä.
Taimet ovat nyt omissa ruukuissaan, mutta kaikkien lopulliset kasvupaikat eivät ole vielä täysin selvillä. Se onkin yksi ruukkupuutarhan parhaista puolista: jos jokin kasvi ei viihdy valitsemassani paikassa tai huomaan sen kaipaavan enemmän aurinkoa tai suojaa tuulelta, voin siirtää ruukun helposti toiseen paikkaan. Tällä hetkellä tarkkailenkin, missä kasvit näyttävät viihtyvän parhaiten.
Juuri tällaisena alkukesänä ruukkupuutarhan edut korostuvat. Kun säät vaihtelevat viileistä sadepäivistä aurinkoisiin hetkiin, kasveja on helppo siirtää tarpeen mukaan suojaisampaan tai aurinkoisempaan paikkaan. Joskus pieni paikanvaihdos voi tehdä yllättävän suuren eron kasvin viihtymiseen.
Vaikka sateesta ei ole ollut puutetta, ovat viileät päivät ja kylmät yöt hidastaneet kasvua selvästi. Kasvit kasvavat kyllä, mutta rauhalliseen tahtiin. Välillä tuntuu, että ne odottavat aivan yhtä malttamattomina lämpimämpiä kelejä kuin minäkin.
Runkotomaatit näyttävät onneksi hyvinvoivilta, vaikka eivät vielä olekaan kasvaneet sellaisiksi vihreiksi jättiläisiksi kuin joskus tähän aikaan vuodesta. Kukkiakin on jo ilmestynyt, joten usko tulevaan satoon on vahva. Tomaatit vain tuntuvat olevan hieman samalla kesämielellä kuin minäkin – lämpöä saisi tulla vähän enemmän.
Samalla, kun kuvasin tomaatteja, huomasin, että varkaat olivat jääneet poistamatta. Nyt on nekin napsaistu pois viemästä turhaan energiaa taimelta.
Amppelitomaattien satoa jo odotellaan kielipitkällä… Lämpöä kiitos!
Kurkut näyttävät myös voivan hyvin. Niiden kasvua seuratessa huomaa hyvin, kuinka paljon ne rakastavat lämpöä. Jokainen aurinkoinen päivä näkyy heti kasvussa, mutta viileiden jaksojen aikana kehitys tuntuu hidastuvan selvästi.
Salaatit sen sijaan näyttävät olevan oikein tyytyväisiä tilanteeseen. Olen salaateissa hyödyntänyt heviosaston valikoimaa. Ostin ruukuissa olevia salaatteja ja istutin ne ulos. Näin salaattiruukusta saa satoa useamman kerran. Viileämmät säät ovat pitäneet ne hyvässä kunnossa, eikä kukkavarsien kanssa ole vielä tarvinnut taistella.
Paprikat aloittelevat kukintaansa. Toivottavasti pian pääsee ihailemaan minipaprikoita ja seuraamaan niiden huikean nopeaa kasvua.
Yksi ruukkupuutarhan ilahduttajista on ollut kuukausimansikka. Ensimmäiset marjat ovat jo kypsyneet, ja kuten aina, ne tuntuvat katoavan parempiin suihin heti kypsyttyään. Jostain syystä ensimmäiset kesän mansikat maistuvat aina erityisen hyviltä, vaikka niitä olisi vain muutama.
Yrttien tuoksuja ja uusia kokeiluja
Erityisen paljon iloa olen saanut yrteistä. Basilika, oregano, persilja ja ruohosipuli kuuluvat joka vuosi vakioasukkaisiin, sillä niitä tulee käytettyä lähes päivittäin ruoanlaitossa. Niiden rinnalla kasvavat tänä vuonna myös sitruunaverbana ja kola-yrtti.
Sitruunaverbana on yksi niistä kasveista, joita tulee välillä vain käytyä silittämässä ohimennen. Sen raikas sitruunainen tuoksu on jotenkin erityisen kesäinen. Olen käyttänyt sitä juomien mausteena, mutta voisi sitä kokeilla myös vaikkapa hedelmäsalaatissa, jälkiruoissa tai jääpalojen joukossa.
Olen myös miettinyt, voisiko sitruunaverbanasta olla apua kesäiltojen ikuisessa riesassa, hyttysissä. En tiedä, kuinka hyvin muutama pöydälle aseteltu sitruunamelissan oksa oikeasti hyttysiä karkottaisi, mutta ainakin terassi tuoksuisi samalla mukavan raikkaalta.
Kola-yrttiä kasvatan tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Jos et ole koskaan törmännyt siihen, kannattaa joskus nuuhkaista sen lehtiä. Tuoksu muistuttaa hämmästyttävän paljon kolajuomaa. Kasvi onkin ollut vierailijoille pieni ihmettelyn aihe. Olen miettinyt kokeilevani sitä kesän aikana yrttiteessä tai makuvedessä, mutta toistaiseksi suurin ilo on ollut ihmetellä, kuinka paljon sen tuoksu todella muistuttaa kolaa. Veikkaan, että tästä kasvista tulee vielä monen kesäkeskustelun aihe.
Nyt katseet ovatkin jo vahvasti juhannuksessa. Ainakin tämänhetkisten sääennusteiden mukaan luvassa olisi vihdoin hieman lämpimämpiä päiviä, ja sitä odotan innolla niin omasta kuin kasvienkin puolesta. Veikkaan, että muutama lämmin päivä saa tomaatit, kurkut ja paprikat ottamaan melkoisen kasvuspurtin.
Ennen juhannusta täytyy kuitenkin tehdä vielä pieni puutarhakierros puutarhamyymälässä, sillä muutamalle kesäkukalle olisi vielä tilaa. Piha näyttää jo nyt mukavalta, mutta muutama värikäs kukkaruukku tekisi siitä vielä vähän juhlavamman. Onhan juhannuksessa jotain erityistä – silloin tulee grillailtua, istuskeltua terassilla tavallista enemmän ja nautittua kesästä oikein ajan kanssa. Siksi on mukavaa, että ympärillä kukkii ja vihertää mahdollisimman paljon.
Vaikka kasvua on hidastanut viileä alkukesä, en ole asiasta erityisen huolissani. Kesä on vasta alussa, ja usein puutarhassa tapahtuu ihmeitä yllättävän nopeasti heti, kun lämpöä alkaa riittää.
Sillä välin on mukava kiertää ruukkuja aamukahvin kanssa, tarkistaa mitä uutta yön aikana on tapahtunut ja poimia muutama salaatinlehti tai mansikka mukaan. Juuri niistä pienistä hetkistä puutarhaharrastuksessa lopulta on kyse.
Ihanaa juhannusta Sinulle!
